Hänen isänsä oli jarkandi, äitinsä taasen Lehin lamalainen. Sellaisesta liitosta syntyvää sekarotua nimitetään argoniksi ja sen tunnusmerkkeinä ovat yleensä ruumiillinen voimakkuus ja erinomaisen kehittynyt rakenne. Muhamed Isa olikin todella muhkea mies, kookas ja väkevä kuin karhu, kestävä, luotettava ja rehellinen, ja jo muutamien yhteisten päivämatkojen perusteella huomasin, etten olisi voinut uskoa karavaaniani parempiin käsiin. Että ensimäinen matka Tibetin halki onnistui niin hyvin, se olikin suureksi osaksi hänen ansiotansa. Hän ylläpiti miesten kesken moitteetonta kuria, ja jos hän toisinaan olikin ankara muita kohtaan, niin tapahtui se vain karavaanin parhaaksi, eikä hän sietänyt mitään velvollisuuksien laiminlyöntiä. Muhamed Isa parka! Kuinka vähän aavistimmekaan yhdessä matkalle lähtiessämme, ettei hän konsanaan palaisi kotiinsa puolisonsa luokse!
Tuskin olin astunut uuteen asuntooni, kun Muhamed Isa saapui tyytyväisenä ja ystävällisenä tervehtien: "Salam, sahib".
"Rauha kanssasi!" vastasin minä. "Etpä ole paljoakaan muuttunut,
Muhamed Isa, kaikkina näinä vuosina Kashgarissa tapaamisestamme asti.
Haluttaako sinua tulla mukaan kaksivuotiselle retkelle vuoristoon?"
"En halua mitään sen paremmin, ja commissioner sahib on sallinut minun ilmottautua palvelukseenne. Mutta kernaasti tietäisin, minne päin on matkan määrä."
"Lähdemme pohjoiseen Itä-Turkestania kohti; minne sitten edelleen mennään, sen saat tietää jätettyämme viimeiset kylät taaksemme."
"Mutta jo valmistelujen vuoksi pitäisi minun tuntea suunnitelmanne yksityiskohtaisesti."
"Sinun tulee ottaa mukaan kolmen kuukauden muonavarat ihmisille ja elukoille, sillä voi sattua, ettemme tapaa ihmisiä niin pitkään aikaan."
"Sittepä lieneekin aikeena tunkeutua Tibetiin — sen maan minä tunnen yhä tarkoin kuin oman pihani Lehissä."
"Mitkä ovat ehtosi?"
"Neljäkymmentä rupiita kuussa ja kaksisataa rupiita etumaksua, jonka jätän lähtiessä vaimolleni."