"Hyvä! Minä otan sinut palvelukseeni, ja ensimäiseksi tehtäväksesi annan: osta noin kuusikymmentä vantteraa hevosta, täydennä muonavarat kolmea kuukautta varten ja hanki kaikki karavaanin tarpeet."
"Tiedän tarkalleen mitä tarvitsemme ja toimitan karavaanin kymmenessä päivässä lähtövalmiiksi. Mutta rohkenenpa vielä esittää, että palvelijainkin hankkiminen annettaisiin tehtäväkseni, sillä minä tunnen täkäläiset miehet ja tiedän kuka kelpaa pitkälle, rasittavalle matkalle."
"Kuinka monta tarvitset karavaanin palveluskunnaksi?"
"Viisikolmatta miestä."
"Hyvä, pestaa ne, mutta oletkin vastuussa siitä, että palvelukseeni joutuu ainoastaan kelvollisia ja rehellisiä miehiä."
"Voitte luottaa minuun", vakuutti Muhamed Isa.
Seuraavat päivät oli Muhamed Isa herkeämättä liikkeellä hevosien hankinnassa. Tuntui monista syistä epäviisaatta ostaa niitä summamutikassa, ei vähimmin siitä syystä, että hinnat siten menetellen nousisivat; ostimme sen vuoksi päivittäin ainoastaan viisi tahi kuusi. Kaikkiaan ostettiin 58 hevosta, ja Robert teki niistä luettelon: 33 oli ladakilaisista kylistä, 17 Itä-Turkestanista, 4 Kashmirista ja 4 Sanskarista. Sanskarilaiset ratsut käyvät parhaimmista, mutta ovat työläät hillitä. Hyviä ovat ladakilaishevosetkin, ne kun vuoristossa syntyneinä ovat tottuneet ohueen ilmaan ja niukkaan laitumeen; ne ovat pienikasvuisia ja sitkeitä. Turkestanilaiset hevoset ovat yleensä huonompia kestämään, mutta paremman puutteessa täytyi meidän ne ottaa ja juuri nämä ostamamme olivat kertaalleen tai useammin kulkeneet Karakorum-solan yli. Jarlandilaishevosia kuoli matkan varrella aluksi enimmin, mutta eipä koko joukosta yksikään ainoa päässyt palaamaan Tibetistä; nuo korkeat vuoret eivät luovuttaneet rahtuakaan saaliistansa takaisin. "Morituri te salutant!" virkahti kapteeni Patterson aavistelevana, kun ensimäinen karavaani lähti Lehistä.
Karavaaniin kuului siis 30 muulia ja 58 hevosta. Lopullinen matkalle lähteminen on aina vaikea päättää; jo muutamien päivien kuluttua tulisimme olemaan seuduilla, missä ei voinut saada mitään muuta kuin mitä kedolla kasvoi. Vuodenaika tosin oli otollisin, kesänurmi oli nyt vehmaimmillansa, mutta pian kävisi luonto karummaksi ja noin kymmenen päivän kuluttua saapuisimme siksi korkealle, että laitumista tulisi loppu. Senpä vuoksi oli otettava mukaan maissia ja ohria niin runsaasti kuin ikinä mahdollista, ja juuri tästä koitui vaikeus: ei nimittäin sovi raskauttaa juhtia liian painavilla kuormilla, sillä silloin murtuu karavaanin voima jo ensimäisenä kuukautena ja se menehtyy toisena, jolloin kaiken todennäköisyyden mukaan ollaan hedelmättömillä seuduilla. Ja päivien kuluessa kutistuvat muonavaratkin, ollen juuri silloin lopussa, kun niitä kipeimmin tarvitaan. Ensimäisten viikkojen tehtävänä oli meillä edessämme nousu raja-alueelta tibetiläiselle ylätasangolle, joten meitä ihan matkamme alussa odottivat suurimmat kulkuvaikeudet. Heti lähtömme jälkeen olivatkin päivämatkat siis lyhyet, etenkin kun kuormat silloin olivat raskaimmat. Kaikki tuo on jokseenkin mutkallista laskentoa.
Muhamed Isan kanssa neuvoteltuani päätin sen vuoksi vuokrata Tanksesta kolmenkymmenen hevosen suuruisen apukaravaanin, jonka piti saattaa meitä ensimäisenä kuukautena ja sitte pyörtää takaisin. Näiden omistajat seurasivat itse mukana ja kuljettivat tarvitsemansa muonavarat seitsemällä jakilla. Ensimäisenä kuukautena käytettävät muonavarat vähennettäisiin omien elukkaimme kuormista niiden voimien säästämiseksi, sillä hevonen tai muuli väsyy aina jo matkan alussa ja tarvitsee kohdittelua. Mutta jos vuokratuista hevosista joku veltostuisi, niin oli sen omistajalla oikeus lähettää se kotiin jo ennen määrä-aikaa.
Koska rehu ja laidun olivat kalliita Lehissä, niin lähetimme jo elokuun 10. p:nä 35 muulia ja 15 hevosta kuorminensa sekä 15 miehen ja yhden tshaprassin keralla ennakolta Muglibiin, joka sijaitsee Tanksen yläpuolella ja tarjoaa hyviä laidunpaikkoja. Tämän karavaanin johtajaksi valittiin Sonam Tsering, jota kapteeni Rawling oli minulle lämpimästi suosittanut. Hän sai karavaanin kuluja varten 100 rupiita. Jo muutamien päivien kuluttua esitti minulle Muhamed Isa palvelukseeni valitsemansa 25 miestä. Heidän kuukausipalkakseen vahvistettiin 15 rupiita, ja kaikki saivat puolen vuoden palkan etukäteen perheillensä jaettavaksi. Lopuksi lupasin kullekin 50 rupiin lahjapalkkion hyvästä käytöksestä ja sitouduin suorittamaan ja hankkimaan heille kotimatkan Lehiin siitä paikasta, missä aikanaan joutuisimme erkanemaan toisistamme.