Säteilevän kirkas päivä 16,8 asteen pakkasen jälkeen! Leirillämme oli lähde jäätynyt kiiltäväksi viiruksi, joka kiemurteli alas rantaan, ja vesirajassa loiski kahden metrin levyinen riitereunus aallokossa. Järven vesi kelpaa hätätilassa juotavaksi; sen suolapitoisuutta vähentävät luultavasti meidän rantamme lisät, siinä kun järveen laskee solasta soluva joki ja lukuisia lähteitä. Pohjahiedan hieno poimuuntuminen on aaltoilun huojuvasta liikunnasta käynyt hyvin selväpiirteiseksi; vesi on ihan kristallikirkas.
Nyt sälytettiin raskaat kuormat juhtiemme selkään, jotka olivat jälleenkin menettäneet yhden tovereistaan. Karavaanilla oli määränä samota pitkin pohjoisrantaa ja asettua leiriin soveliaalle paikalle liki järveä. Robertin piti laatia tilapäinen karttaluonnos rantaviivasta; Tsering, Muhamed Isan veli, sai pyynnöstään seurata minua veneretkelleni. Kaksin läksimme sitten yht'aikaa ja huojennuksen tuntein tuolta autiolta paikalta, missä olimme lausuneet hyvästit monelle matkatoverillemme ja menettäneet seitsemän hevosta. Erämaan hiljaisuudessa makasivat ne siellä rantalaineitten laplatuksen tuudittamina — jumalien ja ihmisten unohtamassa kalmistossa.
Tsering piteli airoja pian taidokkaasti, ja jälkeenpäin tuli länsituuli apuumme. Kuljimme viistoon järven luoteisen kulman poikki ja taipaleemme oli siten paljoa lyhyempi kuin karavaanin. Ensi hetkestä ihastuin englantilaiseen veneeseeni, joka oli yhtä tukeva ja mukava, kuin helppo ohjatakin. Mutta kun taas leiriydyttyämme piti seuraavana, syyskuun 21. p:nä, pitkittää matkaa, niin siitäpä koituikin muistettava päivä kronikassani.
Itään päin näytti järvi aivan pieneltä, eikä sen itärannalle voinut olla pitkää matkaa; karavaanihan saattaisi siellä päin leiriytyä liki järveä missä tahansa vain välttävääkin laidunta löytyisi. Jos ehättäisi pimeä ennen kuin minusta mitään kuuluisi, niin voisivathan miehet sytyttää rannalle merkkitulen. Mutta kylläpä me saapuisimme ajoissa! Pidimme yritystä pikku seikkana emmekä ajatelleetkaan ruokavaroja, juomavettä, polttoaineksia ja lämpimiä vaatteita matkatarpeiksi. Olin pukeutunut tavalliseen asuuni, nahkaliivit yllä ja kauhtana mukana, ja ainoastaan perätuhdon pehmikkeeksi oli sille levitetty turkit.
Niin, kevytmielisiäpä olimme! Aamupäivällä tarkastin tapani mukaan kaikki juhdat ja opetin sitte Rehim Alille soututaitoa, sillä tällä kertaa piti hänen tulla mukaan, ja hän menestyi niin vireästi, että hänet juhlallisesti nimitettiin "kemi-bashiksi", laivaston päälliköksi. Heti lähtiessä päätin ensin soudattaa suoraan järven poikki tehdäkseni luotauksia ja mitatakseni sen leveyden. Välimatkat tahi oikeammin nopeuden sain selville Lythin tukholmalaisella virtamittarilla, ja syvyys oli mitattava kunkin neljännestunnin kuluttua. Kello 11 oli veden lämpö 6,2 astetta ja jälkeenpäin se vielä nousi joitakuita asteita. Päivä oli säihkyvän kirkas ja tyven, kello 1 oli 11,7 astetta lämmintä. Otin määräkseni erään rantapengermän mustan suistoholvin, sitä kohti ohjaisin tarkalleen. Juomavedettä saatoimme olla; areometri osotti järvessä 1000, se ui siis yhtä syvällä kuin suolattomassa vedessä.
Rannikkomme lautaita kalloi sentimetrin vahvuinen jää. Pohjoisten vuorten juurella liikkui kuusi villiä jakia. Järvi levisi lumoavan kirkkaana kuvastimena, jossa oli havaittavissa vain heikko, verkallinen maininki kuoleutuneen yötuulen toiminnasta. Ei pilven hattaraa, ei hienoisintakaan henkäystä, viime päivien myrskyämisestä ei merkkiäkään. Taivaan helakkaa turkoosisineä vasten hohti järvi etelään katsoessa niin heleänvihreänä kuin kevään hennot koivunlehdet.
Muutaman minuutin ajan kuulimme vielä loittonevien muulien kellojen kilinää, mutta pian häipyivät karavaanin mustat reunapiirteet rantakunnaitten sekaan. Rehim Ali souti kuin parahin ammattimies. Jo toisessa luotauksessa oli syvyys 35,1 metriä ja kolmannessa 49. Kun soutajani seuraavalla kerralla pidätti aironsa, ei 65 metrin pituinen luotausliina enää tavannutkaan pohjaa; valitettavasti ei meillä ollut varanuoraa, kun en ollut koskaan ennen havainnut tibetiläisiä järviä niin syviksi.
"Tällä järvellä ei kerrassaan pohjaa olekaan", huoahti Rehim Ali.
"Tietysti sillä on pohja, mutta meillä ei ole nuoraa lisää."
"Eikö sahib pidä vaarallisena pitkittää matkaa, kun järvi on niin pohjaton?"