Ratsastimme nyt valtavan laakson-uoman pohjaa myöten, jonka suotuisa maanlaatu oli meitä auttanut eteenpäin jo leiristä n:o 7 lähdettyämme, ja sivuutimme muutaman miltei tyyten kuivaneen suolalammikon, jonka silmää ympäröivät kuivamisrenkaat yhtä säännöllisesti kuin penkkirivit pyöröteatterissa. Erään kunnaan juurella näyttäytyi susia; ehkäpä ne olivat eiliset ystävämme! Meidän täytyi jättää vasten tahtoamme niille viime leiriin pulska päivällinen hevosraatoina, joiden kimppuun heti oli iskenyt kuusi korppia.
Muuan ylimmistä penkkiriveistä, joka oli n. 50 metriä lammikon silmän yläpuolella, oli meille oivallisena ratsastustienä. Kaikkialla oli maa liidunvalkeana suolasta. Oikealla kädellämme kohosi matala, ruskeanpuna-sinervä harjanne, pian saavutin tavallisten seuralaisteni, Robertin ja Rehim Alin kera väsyneen hevosen. Se ei lainkaan näyttänyt laihalta, mutta oli jo useita päiviä ollut ajosta vapaana; toivoimme voivamme sen vielä pelastaa. Mutta sen ohjaaja ilmautui illalla yksinänsä leiriimme ja ilmotti suojattinsa matkalla lysähtäneen maahan ja heittäneen henkensä. Maanlaatu on jotenkin kumpumaista, mutta vain harvassa tapaa esillepistäyvää kiveä, ja silloin on se kalkkikiveä ja vaaleanviheriäistä saviliusketta.
Tämänpäiväinen leiripaikkamme n:o 22 oli erityistä huomiota herättävä. Ikimuistoisella matkallaan Länsi-Tibetin ja Itä-Turkestanin halki vuosina 1896-1899 oli kapteeni H.H.P. Deasyn kestettävä suuria vaikeuksia ja hän oli menettänyt niin monia eläimiään, että hänen täytyi, pelastaakseen retkikuntansa ja sen saavuttamat tulokset, jättää jälelleen suuri osa matkatavaroistaan ja ruokavaroistaan, sanalla sanoen kaiken mitä ilman juuri voi tulla toimeen. V. 1903 teki kapteeni Cecil Rawling yhtä ansiokkaan matkan samojen Tibetin-osien halki, ja kun hänkin ruuanpuutteen takia oli joutunut pahaan pulaan, päätti hän etsiä käsiinsä Deasyn varaston, jonka piti kartan mukaan olla jossakin lähellä. Kaksi Rawlingin miehistä, Ram Sing ja Sonam Tsering, olivat saattaneet Deasyakin, ja Sonam Tsering oli myös osannut näyttää sen paikan, missä tavarat ja ruokavarat oli haudattu maahan.
Niiden riisi-, jauho- ja ohravarojen avulla, jotka siellä löydettiin keskellä aavikkoa, voi Ravling pelastaa hevosensa, jotka muuten olisivat menehtyneet, ja tulipa myöskin löydetty pieni säkillinen hevosenkenkiä ja nauloja hyvään tarpeeseen niiden kavioille.
Samainen Sonam Tsering oli nyt mukana minunkin matkueessani; olin aamulla käskenyt hänen ensin seisottamaan Deasyn ja Rawlingin leiripaikalla, ja siitä syystä tänään kuljimme muulijono etupäässä. Reitilleni oli tietysti hyvin tärkeätä koskettaa niin tarkasti määrättyä kohtaa.
Paikkaa ei ollut lainkaan vaikea löytää, ja kun panimme leirimme kuntoon pienelle avoimelle kohdalle pehmeästi kaareutuvien kunnasten keskellä, — oli Muhamed Isa jo ennättänyt kaivaa esiin seitsemän arkkua. Yksi niistä oli täynnä jauhoja, jotka jo kauvan sitte olivat tyyten pahenneet; ainakin olivat ne olleet kelvottomat käytettäväksi jo silloin, kun Rawling kolme vuotta sitte oli täällä. Vain yksi arkuista oli tibetiläistä työtä, sillä Rawling oli, kuten Sonam Tsering minulle ilmotti, vaihtanut muutamia rikkoutuneista kashmirilaisista arkuistaan Deasyn turkestanilaisiin arkkuihin, jotka olivat paljoa paremmat. Mutta Rawlinginkin arkut olivat paremmat kuin minun Lehistä ostetut helposti särkyvät puiset lippaani, joissa säilytimme kynttilöitä ja säilykkeitä. Senvuoksi anastimme niistä muutamia ja käytimme omamme polttopuuksi.
Muuten oli Rawling niin perusteellisesti raastanut varastoa, ettei siitä minulle ollut suuriakaan jäänyt — mutta minullepa eivät nuo tavarat olleetkaan niin kipeään tarpeeseen kuin hänelle. Jotkut säilykerasiat, joissa oli amerikalaista naudanlihaa, olivat koirille hyvin tervetulleet, mutta miehet niitä halveksivat, niin kauvan kun meillä vielä oli tuoretta lampaanlihaa. Kuutiomaisia läkkirasioita, joissa oli ollut intialaisia jauhoja, virui sinne tänne sirotettuina. Joissakuissa arkuissa oli joukko tyhjiä patruunankuoria, mutta niitä ei näytty lainkaan käytetyn; Sonam Tsering luuli senvuoksi, että pari vuotta Deasyn jälkeen oli täällä ollut tshangpalaista, jotka olivat karistaneet niistä ruudin omiksi huvikseen; hän näytti minulle myöskin pari nuotiosijaa, jotka näyttivät paljoa vereksemmiltä. Eräästä toisesta arkusta löysimme laivakalenterin ja muutamia karttalehtiä YIä-Birmasta — Deasyn aikomuksena oli ollut mennä siihenkin maahan, mutta taudit ja kuolemantapaukset hänen karavaaninsa keskuudessa olivat tulleet esteeksi. Imupaperikääre, jonka tapasimme, tuli meille hyvään tarpeeseem kun Robert oli ruvennut kuivaamaan minulle kasveja, ja Muhamed Isa keksi muutamia vioittumattomia köysiä. Muuten otin sen lisäksi ainoastaan pari romaania ja Doverin kertomuksen Tibetinmatkastaan v. 1891 tervetulleeksi lisäksi peräti laihaan kirjastooni.
Olimme nyt siis seudussa, jossa useat matkustajat ennen minua olivat käyneet. Wellbyn ja Malcolmin, jotka keksivät Lake Lightenin, tuon jo Crosbyn 1903 kosketteleman järven, olen jo maininnut. Dsheshil-kölillä ovat käyneet Dutreuil de Rhins, Wellby ja Malcolm, Deasy, Rawling ja itävaltalainen luonnontutkija Zugmayer. Viimemainitun reittiä tulin leikanneeksi jo paria kuukautta hänen matkansa jälkeen; hän on samoin kuin edellämainittu ranskalainen sekä englantilaiset tutkijat kirjottanut sangen ansiokkaan teoksen huomioistaan. Hänen teistään en silloin vielä voinut mitään tietää, mutta nyt huomaan, että olin leikannut hänen reittiään ainoastaan yhdessä kohdassa! Myöskin Wellbyn ja Dutreuil de Rhinsin tietä olen vain kerran, mutta Deasyn tietä kahdesti leikannut. Lähimmin seuraavana aikana oli vaikeampi välttää niitä tienoita, joilla Wellby ja Rawling olivat olleet ja joista varsinkin jälkimäinen maassa syntyneiden maanmittariensa avulla oli tehnyt niin tarkan ja luotettavan kartan, että minun ei ollut mahdollista koettaa sitä enää parantaa.
Halusin senvuoksi seuduille, joissa ei kukaan matkustaja ennen ollut käynyt. Leirini n:o 22 oli ollut samalla paikalla kuin Rawlingin leiri n:o 27, mutta hänen retkikuntansa oli välttänyt Pul-tsoa, joka nyt oli päivämatkan päässä meistä, niin hyvin pohjois-, kuin eteläpuolelta. Voidakseni täälläkin välttää hänen reittiään, kuljin tuon harvinaista kyllä pohjasta etelään ulottuvan järven keskustaa kohti.
Kun iso karavaani illan tullen lastataan tavaroilla ja lähtee matkaan, on leiri tavallisesti täynnä melua ja liikettä. Koska milt'ei joka päivä olemme menettäneet kuormajuhtia, täytyy kantamukset alati lastata toisella tavoin; mutta kun kuormasto vihdoin on lähtenyt matkaan, käy kaikki jälteen hiljaiseksi, rautainen hiilipannu kaivetaan esiin, ja kohta on teltassani, jonka aukko vallitsevan länsituulen takia alati on itäänpäin, yhtä kuuma kuin höyrysaunassa. Tämä lämpö houkuttelee pukeutumaan kevyemmin kuin muuten, mutta sitä saa pian katua, sillä ulkona on aina kylmä. Ja sitte käy matka uudestaan siihen autioon seutuun, jossa kolme retkikuntaa on sattumus vallan samaan kohtaan.