Joka ilta toi Muhamed Isa minulle raporttinsa. Tänään hänellä oli esitettävä seuraavaa: "Sahib, Rehim Alin laita on vielä huonosti; hän pyytää saada uhrata Allahille lampaan."
"Kyllä minun puolestani, jos hän vain siitä paranee."
"Kyllä, aivan varmaan, Sahib."
"Minä pidän sitä hullutuksena, mutta huonommaksikaan hän ei siitä suinkaan käy, saavathan muhamettilaiset ylimääräisen herkkupalan. Minä uhraan siis lampaan."
"Ei, Sahib, se ei käy laatuun, silloin uhri kadottaa tehonsa."
"Soo-o. No, saanko minä huomenna munuaiset päivälliseksi?"
"Ei, Sahib, ainoastaan muhamettilaiset saavat syödä uhrilampaasta."
"Jaa-ha, aivan niin, olenhan minä teidän mielestänne kafir (uskoton)."
Silloin hän naurahti vastalauseeksi, mutta vaihtoi puheenaihetta: "Nyt on meillä enää 13 muulia ja 11 hevosta eli kaikkiaan 27 eläintä jäljellä alkuperäisestä karavaanista."
"13 ja 11 tekee ainoastaan 24."