Tämän seudun nimi oli Mogbo-dimrop; punaisten vuorten juurella näimme kuusi kivimuurien ympäröimää mustaa telttaa. Niissä Ramgjal ja Tundup Sonam löysivät vain kahdeksan asukasta, lapsia, poikia ja ukkoja, sillä työhön kykenevät miehet ja naiset olivat lähteneet karjan kera ulos. Nämä paimentolaiset olivat Naktsangin maakunnasta; he kuuluivat siis Lhasan devashungin vallan alle eivätkä niinmuodoin voineet antaa meille mitään tietoja Dangra-dshum-tson kaltailla olevasta maasta, jonka paimentolaisia hallitaan Tashi-lunposta käsin. Jakeja ja lampaita he kyllä kernaasti olisivat myyneet, jos olisimme suvainneet jäädä tänne vielä huomiseen saakka.
Nyt käveli Muhamed Isa teltasta telttaan ja palasi takaisin mieli täynnä synkkiä aavistuksia. Eräästä lähettyvillä olevasta telttakylästä oli saapunut vanhanpuoleinen mies, joka oli toisia varottanut. Jyrkällä, käskevällä äänellä hän oli lausunut: "Me tiedämme, että teillä on matkassanne europalainen, ja niille on maa suljettu. Estää emme nyt voi kulkuanne, mutta varomme kyllä myymästä teille jakeja ja lampaita, ja mitään tietojakaan emme voi teille antaa. Parasta olisi teille kääntyä mitä joutuisimmin takaisin, muuten käy teidän huonosti!"
"Me olemme matkalla tashi-laman luo, joka odottaa meitä."
"Täällä ei tashi-lama meitä liikuta, me olemme suoranaisesti Lhasan hallituksen alamaisia."
Tundup Sonam, joka oli mukana, oli huomannut että kaksi nuorukaista nyt puuttui, ja hän oli vakuutettu että nämä olivat pikalähetteinä lähteneet lähimmän "bombon" eli päällikön luo etelään. Meidän täytyi siis niin kiiruusti kuin mahdollista päästä alueelle, jota Tashi-lunposta käsin hallittiin.
Joulukuun 1. päivänä lähdimme senvuoksi aivan varahin matkaan 31,2 asteen pakkasessa, joka taas maksoi yhdelle muulille hengen. Sen repi paikalla palasiksi viisi sutta, jotka olivat niin rohkeita, etteivät edes väistyneet syrjään meidän ohi ratsastaessamme. Saavuttuamme puoliväliin päivämatkaamme näimme teltan, jonka ainoina isäntinä näkyi olevan kaksi äkäistä, vaaleankeltaista koiraa. Mutta varmaan olivat sen varsinaiset asukkaat liian arkoja meille näyttäytyäkseen ja katselivat meitä vain tähystelyreijistä. Tämänpäiväisen leirimme lähettyvillä oli jälleen telttoja, joista tavalliset kaupantekijäni ostivat kaksi jakia, kolme lammasta ja kannun likaista maitoa. Ennen kuin tibetiläiset ryhtyivät kauppoihin, olivat he ensin tiedustaneet, eikö matkassamme ollut "peling", europalainen, ja sanoneet tahtovansa käydä leirissämme ottamassa asiasta selvää. Mutta heille oli vastattu, että seurueemme ylhäisin mies oli "kalun", eräs Ladakista kotoisin oleva korkea virkamies, ja että meillä oli useita raivoisia koiria. Silloin he olivat luopuneet vierailustaan. Mutta kun jälleen läksimme matkaan, saapui heistä kaksi, ja Muhamed Isa otti toisen oppaaksi. Toinen jäi seisomaan meidän luoksemme ja katseli minua tarkastelevasti, että mahdoinko minä tosiaan olla "peling" vaiko "kalun". Selväksi ei asia lie hänelle käynyt, sillä hän näytti erinomaisen huolestuneelta meidän poistuessamme.
Leiri n:o 77 oli sijoitettu erään sivulaakson korkeampiin kerroksiin, missä muuan lähde oli jäätynyt valtaisiksi jääpatsaiksi. Nuotion ääressä tapasimme kaksi vierasta miestä, jotka olivat käärineet kaljun päälakensa peitteeksi punaisen turbaanin ja sen ympärille hiuspalmikkonsa; edelleen heillä oli punaisin ja vihrein nauhoin kirjaillut turkit ja sen päällä heilumassa norsunluisia renkaita ja hopeisia jumalankuvia; vyöllä heillä oli kalvat, jotka olivat pistetyt hopeahelaisiin ja runsaasti kehnoilla koralleilla ja turkiiseilla koristettuihin huotriin; jaloissa uudet kirjavat huopasaappaat ja olan ylitse kantoremmissä mustat musketit. He kuuluivat Naktshusta tulevaan pyhiinvaeltajain joukkoon. Ladakilaisemme kuitenkin olivat varmat siitä, että vieraat olivat tulleet meitä vakoilemaan. Jos me olisimme heitä vahvemmat, niin he vain — kuten sitte kävikin — tiedustelisivat, olisiko meillä mitään myytävänä mutta päinvastaisessa tapauksessa varastaisivat hevosemme. Joka tapauksessa he esiytyivät hyvin kohteliaasti, olivat erinomaisen ystävällisiä ja lupasivat huomenissa palata mukanaan muutamia jakeja ja lampaita, jotka me voisimme heiltä ostaa.
"Me jäämme teidän luoksenne hämäriin asti ja palaamme ennen päivän nousua. Sillä jos joku näkisi meidän tekevän kauppaa pelingin kanssa, niin kävisi se meille liian kalliiksi!"
"Olkaa huoletta, minä en teitä anna ilmi," minä sanoin.
"Vaikka meidät antaisittekin ilmi, bombo tshimbo, ei meikäläisten käsistä niin helposti pääse pakoon pujahtamaan. On niin paljon pyhiinvaeltajia Raktshusta matkalla Kang-rinpotshen pyhälle vuorelle."