Leirin n:o 107 me havaitsemme vasta aivan sen luokse saavuttuamme; se on syvässä vieremänotkelmassa, joka kulkee järven suuntaan. Sen oikealla, itäisellä rinteellä ovat meidän neljä telttaamme, niitä vastapäätä tibetiläisten kolme telttaa. Kädet taskuissa ja piippu suussa seisoo Muhamed Isa nuotionsa ääressä. Kaikki muut säntäävät ulos teltoistaan; tibetiläiset tirkistävät oviraoistaan kuin maahiiret reijistään. Robert ilmottaa asiaintilan: "kaikki levollista Shipkan solassa!" Hevosemme vain olivat eilen illalla susien hätyyttäminä lähteneet karkuun ja vieneet tiibetiläistenkin hevoset muassaan, mutta ne oli löydetty alhaalta järven rannalta.
Minä kävin Muhamed Isan telttaan; painettuani puuta kutsuttiin tibetiläisten ylimmät miehet sisään puheilleni. He saapuivatkin heti, kumarsivat syvään ja työnsivät kielensä ulos niin pitkälle kuin taisivat — tällä kertaa tuo omituinen tervehtimistapa teki minuun aivan ivallisen vaikutuksen. Eräs heistä, jolla oli punainen turbaani, tummansiniset turkit ja vyössä sapeli, oli v. 1901 ollut Hladshe Tseringin leirissä Tshargat-tson itärannalla, kun minäkin samalla kertaa siellä leiriäni pidin, ja hän muistutti minulle niistä päivistä.
"Vieläkö Hladshe Tsering on Naktsangin maaherra?" kysyin minä.
"Kyllä, hän se juuri saapuu tänne ylihuomenna."
"Onko hänellä mukanaan yhtä suuri seurue kuin edellisellä kerralla?"
"Ei, hän huomasi että ratsasjoukot eivät säikäytä teitä, ja nyt hän luottaa siihen, että te noudatatte hänen toivomuksiaan."
Tammikuun 8. päivänä kuormasto järjestettiin uudelleen ja 9. päivänä tibetiläiset pystyttivät uuden teltan, josta piti tulla kuvernöörin keittiö. Illan hämärtyessä saapui kaksi ratsumiestä, jotka toivat minulle kuvernöörin anteeksipyynnön, ettei hän voinut saapua määräaikaan. Hän oli vanha mies, oli saanut matkalla myrskyn vastaansa ja voi sen vuoksi kulkea vain verkalleen, mutta saapuisi aivan varmasti 12. päivän illalla.
Silloin kutsutin tibetiläisten päämiehet luokseni ja lausuin heille, että he nyt viimeistä kertaa näkisivät minut, jolleivät sanoisi suoraa totuutta.
"Bombo tshimbo", he vastasivat, "jollei kuvernööri ole täällä kolmen päivän perästä, saatte katkaista kurkkumme."
"Se ei ole minulle tarpeen; riittää ainoastaan, että annatte minulle kirjallisen sitoumuksen siitä, että suoritatte sakkona kymmenen hevosta, ellei kuvernööri vielä ole saapunut kolmen päivän perästä."