"Hedin sahib, te muistatte miten asia kävi edellisellä kerralla. Olitte silloin niin ystävällinen että noudatitte vaatimustani, mutta ette tiedä miten minun sitte kävi. Minä sain omasta kukkarostani suorittaa koko teitä vastaan lähetetyn retkikunnan kustannukset, ja devashung vaati sen lisäksi minulta vielä 2,000 rupiita. Minä jouduin puille paljaille, sillä aikaa kun virkaveljeni Dshunduk Tsering rikastui väestön nylkemisestä ja nyt elää äveriäänä miehenä Lhasassa. Me olemme vanhoja ystäviä, mutta minä en teidän takianne voi enää antautua uusille ikävyyksille alttiiksi."
"Se on totta, Hladhse Tsering, että olemme vanhoja ystäviä; mutta ettehän voi vaatiakaan, että minä teidän takianne alistuisin tekemään uuden matkan Tshang-tangin läpi! Minulla oli 130 juhtaa, kun kuusi kuukautta sitten läksin Ladakista. Nyt minulla niitä on, kuten itse näette, enää yhdeksän. Minä en anna taivuttaa itseäni palaamaan tuota tietä takaisin, eikä teillä Lhasan sopimuksen jälkeen ole mitään mahtikeinoja europalaista pakottaaksenne!"
"Lhasan sopimus tehtiin Englannin kanssa. Te ette ole mikään englantilainen, te olette sved-peling (ruotsalais-europalainen)."
"Sitä enemmän on teillä syytä osottaa minulle vierasvaraisuutta. Vastoin omaa tahtoanne ja toivomuksianne on Englanti pakottanut teidät sotaan; minun maani ei niin ole milloinkaan tehnyt!"
"Olette oikeassa, teidän kansanne ei ole koskaan tuottanut meille vahinkoa. Mutta minun ohjeissani ei tehdä mitään erotusta eri kansallisuuksien suhteen. Minä en tietystikään pakota teitä palaamaan Ladakiin samaa pitkää, kehnoa tietä pitkin, jota olette tulleet tänne; tiedän että se on mahdotonta ilman suurta, hyvästi varustettua karavaania. Minulle onkin aivan yhdentekevää, onnistuuko teidän päästä Shigatseen vai ei, mutta minun maakuntani läpi ette saa sinne kulkea! Naktsangissa on teille vain yksi ainoa tie avoinna, se nimittäin, jota myöten tänne tulittekin. Mitä tietä sitte käytätte, se ei minua liikuta. Ja jos voitte tunkeutua Shigatseen Dangra-dshum-tson pohjois- ja länsipuolitse, niin se on minulle samantekevä!"
"Te tiedätte tashi-laman vuosi sitten käyneen Intiassa, ja tiedätte myös, miten hyvin hänet siellä vastaanotettiin. Hän odottaa minua pääkaupungissaan, eikä kellään muulla kuin hänellä ole oikeutta estää minua matkustamasta hänen luokseen."
"Naktsang on devashungin vallan alla eikä tashi-laman."
"Dalai-lama lähti pakoon, kun englantilaiset joukot lähenivät Lhasaa.
Tashi-lama on senvuoksi nyt Tibetin etevin suurlama."
"Aivan oikein, me emme käsitä emmekä hyväksykään dalai-laman menettelytapaa. Hänen olisi täytynyt olla se, joka puolusti maata sen vihollisia vastaan. Mutta se ei kuulu tähän; minä saan ohjeeni yksinomaan devashungilta."
"Ja minä puolestani en lähde Naktsangista, ennen kuin tashi-lama on vahvistanut teidän sananne, että tieni on katkaistu. Minä lähetän kirjeen Intian hallituksen edustajalle Gyangtsessa, majuri O'Connorille, ja jos hän vastaa minulle, että valtiollinen asema estää minua jatkamasta matkaani, sitte vasta lähden Tibetistä. Ja siihen on minulla toinenkin syy. Minä odotan Intiasta kirjeitä, jotka majuri O'Connorin on määrä toimittaa minulle. Ymmärrättehän kai, miksi en tahdo lähteä Naktsangista ennen postini tuloa, joka epäilemättä tashi-laman käskystä toimitetaan edelleen minulle."