Nyt ilmoiteltiin kaksi Hladshe Tseringin miestä, jotka toivat minulle herraltaan lahjaksi vadillisen riisiä ja kimpaleen voita. Sihteeri-lama lahjoitti myös nipullisen riisiä. Vastalahjaksi lähetin Muhamed Isan myötä kokonaisen kappaleen pashmina-kangasta ja srinagarilaisveitsen kuvernöörille sekä samanlaisen veitsen ynnä turbaaninauhan sihteerille.
Robertin ja Muhamed Isan seuraamana lähdin kello 3 vastavierailulleni. Hladshe Tseringin teltta oli tilava ja sievästi sisustettu, ja kaikki hänen sihteerinsä ja palvelijansa istuivat valkean ympärillä, joka lieskasi korkealle ylempää teltanaukkoa kohti. Teltan seinävierustoilla oli riisi- ja tsambasäkkejä ja useita kokonaisia teurastettuja lampaita; kaikki näytti siltä, kuin aikoisi vanhus jäädä tänne pitemmäksi aikaa. Haarukoilla ja lippusilla varustettuja kiväärejä, kalpoja ja peitsiä, valjaita, suitsia, satuloita ja satulaloimia; kaikki koristivat päälliköntelttaa samalla ihantavasti ja sotilaallisesti. Lyhyelle seinälle oviaukkoa vastapäätä oli ladottu korkeita patjoja, joita peittivät pienet Lhasan matot ja joille selkänojiksi oli asetettu pyöreitä tyynyjä. Tänne käskettiin minun käymään istumaan Hladshe Tseringin viereen; eteemme asetettiin pieni, punaiseksi kiillotettu pöytä. Oikealla puolella seisoi alttariarkku, jolla oli kullatuita jumalankuvia ja "gaos" — pieniä, Buddhankuvilla varustettuja hopeakoteloita, joita matkustaessa kannetaan olan yli kulkevassa punaisessa nauhassa. Niiden edessä palaa lekotteli rasvasydämiä loistavissa messinkilampuissa.
Muuan palvelija toi kiinalaisia porsliinikuppeja, joilla oli vaskiset vadit ja hopeakannet. Toinen kaasi niihin hauskasti kuvitetusta teekannusta tuota paksua, voilla sekotettua teetä, jota tibetiläiset niin rakastavat ja jota minäkin nyt join teeskennellyllä ihastuksella, vaikka se suussani maistuikin inhottavalta — mutta olihan Hladshe Tseringkin äsken ylistänyt minun englantilaista teetäni!
Keskustelu sujui täälläkin levollisesti, leikillisesti ja hauskasti kuten minun teltassani. Mutta neuvotteluissamme emme edistyneet sen pitemmälle, pikemminkin vastakkaiseen suuntaan, sillä nyt sanoi Hladshe Tsering:
"Dangra-dshum-tsolle en voi antaa teidän millään ehdolla mennä, järvi on pyhä, ja muuten onkin jo sinne vartiojoukkoja asetettu."
"Tie itäänkin on siis meiltä suljettu?"
"Niin, etelään, länteen ja itään päin on maa teiltä täydellisesti suljettu, ja pohjoiseen en, kuten nyt huomaan, voi teitä palauttaa."
"Pitääkö minun sitte nousta taivaaseen tai vajota alas manalaan?"
"Ei, mutta teidän täytyy odottaa täällä."
"Ja te lähetätte kirjeeni Gyangtseen?"