"En, sitä en tee; mutta en myöskään estä teitä lähettämästä omalla vastuullanne sinne kaksi miestänne."
"Tahdotteko myydä minulle heitä varten muutamia hevosia?"
"En, sillä silloin sanottaisiin minun olevan teidän kanssanne yksissä juonissa ja että olisin antanut lahjoa itseni."
"Tepä olette kaunis kuvernööri, Hladshe Tsering, ette voi myydä edes paria hevosta minulle! Minun täytyy niinmuodoin lähettää mieheni jalkasin, ja se vie kaksin verroin aikaa."
"No hyvä, minä nukun sen asian päälle; huomenna saatte sitte tiedon päätöksestäni."
Illalla saivat Rub Das ja Tundup Galfan määräyksensä. Heidän piti lähteä viemään kirjettä majuri O'Connorille ja saivat matkaa varten rahasumman, joka heidän oli neulottava vyöhönsä, sitä paremmin säilyttääkseen. Vasta seuraavana iltana heidän piti lähteä seikkailumatkalleen.
Viidestoista luku.
Transhimalajan yli!
Tammikuun 13. päivä! Sillä nyt oli meillä taasen tämä kovanonnen luku, jota niin monet pitävät turmaa ennustavana ja jota ympäröi taikauskon kutoma ilmakehä! Tulisikohan 13. päivä meillekin onnettomuudenpäiväksi?
Aurinko oli tuskin vielä noussut, kun Hladshe Tsering ilmotti tulostaan luokseni. Yksityissihteerinsä, lama Lobsang Shuntänin, ja kaikkien muiden seuraamana astui h. ylh. Naktsangin käskynhaltija jalkasin teltalleni. He istuivat jälleen samoilla patjoilla, Hladshe Tsering avasi suunsa ja lausui seuraavat muistiinpainuvat sanat: