Tasanko, joka leviää allamme ja joka on sangen laaja avartuma Brahmaputran laaksosta, on nimeltään Dshe eli Dshe-shung, ja virran nimenä on tällä kohdalla Dshere-tsangpo. Sen varret ovat tiheään asutut; lukuisat mustat pilkut, jotka näemme, ovat pelkkiä kyliä. Oikealla kädellä, muutaman vuoriniemekkeen juurella, kohoaa suuri Tashi-gemben luostari, joka valkeiksi kalkittuine rakennuksineen muistuttaa jotakin Italian rantakaupunkia. Siitä vie tie Sekdshan kuuluisaan luostariin. Hieno, kaakkoon päin kiemurteleva viiva on Shigatseen, Tashi-lunpoon ja Lhasaan vievä valtatie.
Vihdoin pääsemme alas sille suurelle tasangolle, jolle kaikki laaksot aukenevat. Me ratsastamme ohi ohrapeltojen, poppelilehtojen, karjatalojen ja valkotaloisten kylien, joiden katoilla tuulessa liehuu punaisia ja sinisiä viirejä ja lippuja! Tugdänin luostari jää meistä vasemmalle; vähän etemmäksi, muutaman vuoriniemekkeen juurelle, on Muhamed Isa pysähtynyt. Satakunta tibetiläistä, jokaista ikää ja sukupuolta, ympäröi telttoja, uskomattoman likaisina ja mustina, mutta erittäin ystävällisinä; he möivät meille lampaita, kanoja, maitoa, retikoita ja mallasolutta (tshang), ja väsyneet eläimemmekin saivat runsaasti heiniä ja ohria. Naiset, joilla niskakoristeena oli pyöreä luokki, kantoivat pajukoreissa lantaa nuotioillemme eivätkä väsyneet istumasta luonamme ja töllistelemästä meitä itseämme ja ihmeellisiä toimiamme. Tänne saapui myöskin Ngurbu Tundup tuoden meille sen ilahuttavan tiedon, että Kung Gushuk, hänen herransa, toimittaa postimme edelleen menemään. Hän sai nyt vain osan palkkiostaan, lopun perisi hän vasta sitte, kun saisin kuulla postin todella saapuneen Gyangtseen. Herraltansa hän toi minulle "kadahin", tervehdyshuivin, ja sanoi tämän käskeneen hänen seuraamaan meitä ja olemaan kaikin tavoin avulias matkalla Shigatseen! Ja se se oli minusta kaikkein paras uutinen. Se tiesi, ettei meitä tulisi kohtaamaan minkäänlaiset esteet matkalla.
Ja sitte sammuivat valkeat ensimäisessä leirissäni Brahmaputran varrella! Kuormaosastomme, joka 7. päivän aamulla kokoutui telttain eteen, oli hyvin sekalainen. Hevoset, aasit ja lehmät saivat kantaa tavaroitamme, sillä jakeja ei täällä ollut. Lounatmyrsky puhalsi, kun runsaan tunnin perästä lähdin matkaan ja seudun koko väestö oli kokoutunut katselemaan lähtöäni. Monet saattoivat minua parvessa, nauraa kiherrellen ja lörpötellen aina Shigatseen vievälle maantielle. Sirot temppeliluostarit katosivat näkyvistämme tien kumminkin puolin, ja me matkasimme erään Dsundi-kylän osan läpi, jossa asuu pelkkiä seppiä, ohi erään lämpimän terveyslähteen, jonka yli on rakennettu kylpylä — valitettavasti siellä juuri oli muutamia sairaita, niin ettemme päässeet sisään; katosta, seinistä ja ovista huurusi valkeita höyrypilviä ulos. Ja yhä etemmäksi käy kirjava kulkueemme, läpi uusien kylien ja ohrapeltojen, ohi uusien luostarien, kallionkärkien ja laaksonsuiden, kunnes tie erään hedelmättömän lakeuden kuljettuaan painuu yhä enemmän etelään, kohti Brahmaputraa — aivan samoin, kuin Industa lähetessä Lehistä käsin, ja samaten kuin siellä on täälläkin irtaimet kivet korjattu tieltä ja viskattu sen kumminkin puolin.
Siellä missä laakso kapenee, on meillä Tarting-gumpan suuri luostari kallioperustallaan vasemmalla kädellämme, ja oikealla eli virran etelärannalla Rokdson kylä lauttauspaikkoineen, ja nyt kuljemme ensimäisen graniittiniemekkeen ympäri, joka ulottuu aivan virran lähelle. Kam-kylän peltojen ja pikku puutarhoin taitse ratsastamme 4 metriä syvän holvitien läpi, joka on kuin jonkinlainen keltaisesta savesta rakennettu käytävä; siellä täällä puhkaisevat sitä poikittaiset kourut, ja aukoista näkee, kuten kalterikäytävän reijistä, suuren Son sivulaakson, joka etelästä laskee Tsangpoon. Sade on savesta paikoittain muovaillut metrejä korkeita pyramiideja, jotka muistuttavat jättimäistä sienimetsää. Me kohtaamme mustia, paljaspäisiä talonpoikia, jotka ajavat edellään kuormitettuja hevosia ja aaseja, ja vaimoja ja lapsia, seljässä korit, jotka sisältävät polttoainetta tai nauriita. Muuan vanha vaimo istui miesten tapaan hajareisin aasinsa selässä tärähdellen vuoron perään ylös ja alas, eräs ylimys seurasi hevosella ratsastaen puolisoaan, jotkut maamiehet astelivat vihellellen lehmiensä perässä, parvi miehiä ja naisia värikkäissä puvuissaan oli pyhiinvaellusmatkalla suurille uudenvuodenjuhlille Tashi-lunpoon, joille ladakilaisenikin jo niin kauvan olivat toivoneet pääsevänsä. Kaikki liike käy itään päin, ja vastaamme tulee vain ihmisiä, joilla on asiaa kylästä toiseen.
Tie kulkee nyt tulvista kärsineen maan yli, joka kesällä on tykkänään tulvaveden alla ja joka pakottaa kulkijan painautumaan vuoririnteiden juurille. Nytkin on Tsangpo valtaisen vaikuttava; me levähdämme hetken sen rannalla, jota nyt tiemme ensi kertaa koskettaa. Ensi kerran ijässäni juon Brahmaputran pyhästä vedestä. Sinivihreänä, melkein kirkkaana se valuu äänettömästi ja hitaasti yhdessä ainoassa uomassaan itää kohden, kalojen siellä täällä molskiessa sen pinnalla. Vain erinomaisen ohut jääkate pitää rannoilla vettä kahlittuna, mutta monesti ajelehtii vuorikristallin tavoin kimalteleva jääpaatere ohitseni. Ohralla lastattu lautta ui juuri ohi vastakkaiseen suuntaan, se on matkalla Shigatsen suurille markkinoille ja katoo pian seuraavassa taipeessa, jossa ohjaajain täytyy olla hyvin taitavia pitkäin sauvoimiensa käyttelemisessä.
Kahdeksan tuntia ratsastettuamme tulimme erään pienen, 30 taloa sisältävän kylän kohdalle nimeltä Rungma, missä telttamme pystytettiin jälleen poppelien ja laidunmaiden välille. Miten ihanalta musiikilta tuntuikaan meistä, jotka olimme eläneet puolisen vuotta Tshang-tangin autiolla ylätasangolla, nyt jälleen saada kuulla tuulen suhinaa puiden lehdettömissä oksissa! Nyt ei nuotioita enää rakettu kuivuneesta lannasta, kuivat puuhalot rätisivät telttojen välillä ja loivat häikäisevää loimoaan puitten rungoille ja tibetiläisiin.
Myöskin helmikuun 8. päivänä teimme pitkän ratsastusmatkan. Ngurbu Tundup valitti muulinsa karanneen; hänen täytyi sen vuoksi muka jäädä tänne, ja hän pyysi saada lopun minun lupaamastani palkkiosta. Kuje oli kuitenkin liian läpinäkyvätä laatua. Minä epäilin, ettei posti ehkä sittekään ollut kunnolla saapunut Gyangtseen. Emme olleet kuitenkaan kerinneet kauvaksi kylästä, kun Ngurbu tulla nelisti perässämme kilisevin kulkusin lainahevosella. Seuraavaan leiriin astuttuamme hän sai rangaistukseksi lähteä paikalta painamaan Shigatseen, ilmottamaan Kung Gushukille, että minä huomenissa saapuisin sinne ja että minulle varattaisiin säädyllinen tulo. Se oli ajattelemattomasi tehty. Sillä jos Kung Gushuk olisi kertonut tietonsa jollekin kiinalaiselle, niin olisin voinut tulla pidätetyksi vielä viime hetkessä kaupungin ulkopuolella.
Lamo-tangin luona virta huuhtelee vasemman rannan vuorista juurta, ja täällä johtaa kapea ja hengenvaarallinen polku mutkitellen jyrkkää rinnettä ylös. Sitä kuitenkin tarvitsee käyttää ainoastaan tulvan aikaan. Nyt kuljemme vuoren juurta pitkin muurattua tietä. Virta näyttää nyt aivan toiselta kuin eilen; sen pinta on puoleksi täynnä huokoisia jäälohkareita, mutta niinpä olikin yöllä 18,8 asteen pakkanen. Hypellen ja kolisten ne ajautuvat virtaa alaspäin ja sipaisevat maassa vielä kiinni olevaa jääreunaa, jolle pinovat pieniä valkeita jäävalleja. Ne seuraavat vahvinta virtausta ja jäävät toisiinsa istumaan kiinni hiekkamatalikoille, jotka ruskean punaisina hohtavat selkeän, vihertävän veden läpi. Se on suuuremmoinen maisema sinisen taivaan ylhäällä kaartuessa ja jykeväin, pirstautuneiden vuoriröykkiöiden sivuilta kaulatessa! Iltapäivällä väheni jo ajojäiden määrä, ja illalla leirissä istuessamme ne olivat vallan kadonneet.
Näillä paikoin virran nimenä oli milloin Sangtshen, milloin Tsangpo-tshimbo, s.o. "suuri virta". Tsangpo on ennen muita Tibetille ominainen virta. Waddell mainitsee tätä nimeä välistä kirjotettavan niin, että se on suoranainen käännös Brahmaputrasta, joka merkitsee "Brahman poikaa". Nimen Dshere-tsangpo olemme jo oppineet tuntemaan, ja edempänä etelässä tulemme kuulemaan vielä useampia nimiä. Kun se puhkaisee itselleen tien Himalajan läpi, on sen alisen läpikulun nimenä Dipong, ja vuoristosta erottuaan ja Assamin tasangoita kastellessaan omaksuu se Brahmaputran nimen.
Valkeni helmikuun 8:s, tuo suuri päivä, jona meidän nyt hurskasmieliseksi pyhiinvaeltajaparveksi muuttuneen karavaanimme piti saavuttaa unelmainsa päämäärä. Aamu oli ihana, ja koko päivä pysyi tuulettomana. Jo ani varahin täytyi Sonam Tseringin ja muutamain ladakilaisten viedä osa kuormastosta kahteen veneeseen, Muhamed Isan ja Tseringin johtaessa karavaania edelleen maantietä pitkin. Sen sotajuonen olimme viisaaksi huomanneet. Sillä jos viime hetkessä vielä joku ilmautuisi meitä pidättämään, niin kohdistuisi kielto vain Muhamed Isaan ja karavaaniin, kun sen sijaan minä seuralaisineni voisin virtaa pitkin huomaamatta hiipiä Shigatseen.