Iloisen juhlan jälkeen, jonka ladakilaiset olivat iltasella toimeenpanneet, ratsastimme syyskuun 2. p:nä taas luoteeseen. Seurassamme oli eräs vanha, harmaahapsinen gova, josta oli jo tullut aivan erinomainen ystäväni. Ilma oli kaunis, mutta jo nyt tuntui aamusin pureva kylmä, melkein kuten kotona, kun keltaiset lehdet ovat pudonneet ja hieno jääriite peittää lahtia.
Chalebin kankaalle pystyttämällämme leirillä oli se etu että se oli kaukana ihmisasunnoista, mikä olikin tarpeen, sillä täältä käsin tein kolme luvatonta retkeä. Toinen näistä kesti ainoastaan syyskuun 6. päivän ja sen määränä oli Satledshin vanha vesiallas. Siitä paikasta, missä me tämän altaan saavutimme, näkyi siinä seisovia vesiä sekä idässä että lännessä, mutta pohja ja oli aivan tasainen. Kulkiessa allasta pitkin länteenpäin saapuu ensiksi erääseen suolattoman veden syvänteeseen, jossa on hyvin runsaasti sorsia ja leviä, sitte seuraa kokonainen rivi vesien yhdistämiä rämeitä ja lopuksi eräs lounasta kohti verkalleen juokseva puro, joka laskee toiseen isoon suolattoman veden syvänteeseen, jolla ei ole mitään näkyvää laskua ulospäin. Jos kuljemme kauvemmaksi siihen paikkaan, missä allas on puristunut jyrkkien kallioseinien väliin, niin tapaamme kaksi lähdettä, joista lähtee toinen puro juoksemaan hyvin näkyvän laakson läpi lounaaseen. Minun vakaumukseni mukaan tiukkuu tämä vesi maan alitse, tullen Langkak-tsosta. Jos, kuten vuotta myöhemmin tein, kulkee vanhaa allasta pitkin päivämatkan alas länteen päin, niin tapaa Döltshu-gumpan luona vesirikkaampia pysyviä lähteitä, jotka myöskin kumpuavat altaan pohjasta. Täältä lähtein ja pitkin matkaa Himalajan läpi nimittävät tibetiläiset Satledshia Langtshen-kambaksi, elefanttivirraksi, mikä nimi johtuu eräästä, muka elefantin muotoisesta kukkulasta, jolle Döltshu-gumpan luostari on rakennettu. Itse Döltshun luona olevan lähteen nimi on Langtshen-kabab eli: "suu, josta alkaa elefanttijoki"; samoin on Brahmaputran lähteen nimenä Tamtshok-kabab, "suu, josta alkaa hevosvirta", ja Induksen lähteen nimenä Singi-kabab, "suu, josta alkaa leijonajoki". Neljäntenä järjestyksessä on Naptshu-kamba, "riikinkukkojoki". Tibetiläiset väittävät siis Satledshin lähteiden olevan Döltshun luostarin luona, eikä Himalajalla tai Transhimalajalla, joista se kuitenkin saa hyvin vesirikkaita syrjäjokia. He ovat myös vakuutetut siitä, että Langtshen-kamban lähdevesi on Langak-tso'sta (Rakas-talista) alkuisin.
Kun nämä molemmat järvet kuuluvat Satledshin jokialueeseen on ensimäinen kysymys: mikä Tso-mavangiin (Manasarovariin) laskevista joista on Satledshin lähdejoki? Luonnollisesti vesirikkaampi ja pitempi. Tage-tsangpo kuljettaa vettä 11 kuutiometriä sekunnissa, mutta kaikki muut Tso-mavangiin laskevat joet korkeintaan 2-3 kuutiometriä. Tage-tsangpon Ganglung-jäätiköiden etualalla sijaitseva lähde on siis Satledshin lähde.
Olemme taas Chalebin niemellä ja huomenna, syyskuun 3. p:nä on ryhdyttävä matkaan pyhän vuoren ympäri. Parkan huomatuin gova on luonamme, aikoen pitää minua kurissa, mutta ilmaisinko minä aikomuksiani! Tseringin, Rabsangin, Namgjalin ja Ishen on tultava mukaan. He ovat lamaisteja ja iloitsevat tilaisuudesta päästä maailman pyhimmän vuoren kiertämisellä likemmäksi autuuden portteja. Mukaan otamme kolmen päivän ruokavarat, tarpeelliset työkalut sekä luonnos- ja muistiinpanokirjan. Korkeat valokuvaustelineet ja veneen tervakangas saavat tehdä teltin virkaa. Tamineitamme on kaikkiaan ainoastaan yksi kevyt hevoskuorma. Ratsastan pienellä ladakilaiskimollani, mutta miehet kulkevat jalkaisin, sillä pyhän vuoren ympäri ei kulje ratsain kukaan muu kuin minunlaiseni pakana. Muun karavaanin oli odotettava meitä Chalebissa, ja minun telttini piti antaa olla paikoillaan, jotta tibetiläiset luulisivat minua illaksi takaisin odotettavan.
Tsering, Namgjal ja Ishe läksivät jo varhain, minä ja Rabsang vähän myöhemmin. Gova tuli väkinensä kysymään, mitä tämä merkitsi ja mihin minä aijoin. Mutta vastasin hänelle ainoastaan: "Minä tulen heti takaisin", ja ratsastin suuntaan P 30° I Dunglung-laakson suuta kohti.
Ylhäällä ensimäisten somerikko-kerrostumien välissä odottivat meitä toiset, ja nyt kuljimme suljetussa joukossa milloin ylä-, milloin alamäkeen, jo hävinneiden jäätiköiden kasaamien vanhojen somerikko-kerrostumien yli. Dunglung-joen rannalla lepäilee kaukaisesta idästä tullut khamilainen toivioretkikunta. He ovat pystyttäneet telttinsä ja heidän hevosensa käyvät tuoreessa heinikossa laitumella Somerikko-ylängölle näkyy myrskyisen Langak-tson pohjoinen osa.
Nousemme ylös laaksoa ja pian on molemmilla puolillamme kovasta viheriästä ja violetista kiviseoksesta muodostuneita lujia kallioita, joiden rinteiden juurella on valtaisia sorakeiloja. Suunnattoman isoja sekakivilohkareita on syössyt täällä alas. Vasemmalla jokirannalla, siinä missä tie tulee Tartshenista, on kuution muotoinen pieni talo sekä useita mani-kekoja ja tshorteneja. Tämä on pyhä tie, Kang-rinpotshen ympäri kiertävien toivioretkeläisten tie.
Eräs Gertsestä tullut mies on kiertänyt vuorta 20 päivää ja nyt juuri lopettanut kymmenennen kierroksensa. Lunglung-do on erittäin tärkeä laaksoristeys, siinä yhtyy kolme laaksoa: Tshamo-lungtshen sekä Dunglung, ja kolmas on se, jota myöten me nousemme; sen ylemmän osan nimi on Hledung-pa. Molemmin puolin on nyt graniitti. Kailasin pohjoinen reuna on teräväsärmäinen ja huippu muistuttaa täällä nelisuippoa. Nyt peittää taas vuoren eräs vuorirenkaan muodostama ylänne, joka ympäröi sen huippua kuten somma Vesuviusta. Illansuussa nousee pääjoen vesi; molempien sivujokien yli kulkee silta. Lohkareita on suuret määrät ylt'ympärillä. Kaikki on graniittia, ja siksi ovat vuorimuodot pyöreämmät ja tylpemmät.
Vihdoin näemme edessämme laakson oikeanpuoleisella rinteellä Diri-pun luostarin. Ylös johtavan tien varrella on suunnaton graniittilohkare, täynnä tavallisia pyhiä kirjaimia. Samoin on siellä pitkiä mani-kekoja, viirejä ja kiviläjiä. Kaikki päivän kuluessa tavottamamme toivioretkeläiset kääntyvät luostariin, jonka vierasmajassa he saavat maksuttoman yösijan. Se oli täpö täysi, kun vielä oli saapunut eräs pembo-lahkoon kuuluva vaeltajaseurue. Viimemainitut tietysti kiertävät vuorta päinvastaiseen suuntaan, ja oikeauskoiset, jotka heitä matkallaan kohtaavat, heittävät heihin ylenkatseellisen silmäyksen. Pidin siis parhaana pystyttää telttini katolle, jolle oli pinottu toivioretkeläisten kuormasto. Täältäkin avautui komea näköala Kailasille, jonka huippu näkyi nyt suoraan etelästä.
Onnistuttuni toteamaan Brahmaputran ja Satledshin lähteiden paikan, oli taas herännyt vanha unelmani Induksen lähteiden löytämisestä. Kaikki haluni ja kunnianhimoni olivat nyt siihen keskittyneet. Saatuani munkeilta tietää, että paikka, missä tämä kuuluisa joki "leijonan suusta" kumpuaa, oli ainoastaan kolmen päivämatkan päässä koillisessa, erään korkean solan takana, tuntui minusta yhdentekevältä ja vähäpätöiseltä kaikki muu, kun vertasin sitä tähän tuntemattomaan pohjoiseen maahan tunkeutumiseen. Pidimme sotaneuvottelun, ruokavaroja riitti meillä enää ainoastaan kahdeksi päiväksi ja rahaa olin ottanut mukaani liian vähän. Sitäpaitsi oli asemamme Chalebissa kovin epävarma. Se ei sallinut suurempia uhmatekoja. Päätin sen vuoksi seurata alkuperäistä suunnitelmaani, kulkea toivioretken loppuun ja sitten tehdä Induksen lähteille uuden tutkimusretken Chalebista tai pahimmassa tapauksessa Gartokista.