Mutta siihen eivät vielä loppuneet liikevälimme. Miehellähän oli myös joukko lampaita ja ohraa. Hän suostui vuokraamaan minulle kahdeksan lammasta ja myymään niiden kuorman, joka riitti omille eläimillemme hyvästi viikoksi. Joka lampaasta piti minun maksaa yksi rupii vuokraa, mikä kyllä oli paljon, koska lammas maksaa ainoastaan 2-3 rupiita. Vanhuksen oli siis saatava 18 rupiita joka ilta niin kauvan kuin hän palveluksessani oli mutta sekin oli vielä halpa hinta, kun oli kysymys Induksen lähteistä.
Lammaskaravaani oli jo lähtenyt, kun me syyskuun 10. p:nä seurasimme sen jälkiä uuden oppaamme johtamina, joka kuljetti yhdeksännellä lampaalla omaa tsambaansa. Tunnin matkan päässä kuljimme yli Lungdep-tshu-nimisen syrjäjoen, joka juoksee idästä eräästä laaksosta, jonka takana kohoaa lakeita vuoria.
Vähän edempänä ylhäällä oli Singi-kamba laajennut säiliöksi, jossa oli paljon keskikokoisia kaloja. Meidän lähestyessämme syöksyivät kalat sankoissa parvissa vastavirtaan, kulkien silloin erään hyvin matalan paikan ohi, jossa kävi heikko pyörre. Rabsang alkoi niitä siinä pommittaa, mutta koko hänen saaliinsa supistui yhteen pieneen, surkeaan kalaan. Nyt laitoimme rantaan yhdeltä puolen avonaisen lammikon ja miehet ajoivat siihen kaloja, vedessä kaaloen, huutaen ja polskuttaen; sitte suljettiin aukkokin. Kolme kertaa tämän tempun uudistettuamme oli meillä 37 kelpo kalaa ja minä suorastaan ikävöin päivällistä, jota muutoin tavallisesti kammolla ajattelin, koska kova, palvattu lampaanliha oli käynyt minulle suorastaan vastenmieliseksi. Vanhuksemme, joka meitä istualtaan katseli, luuli meidän kokonaan hulluiksi tulleen. Ylempänä eräässä syvennyksessä oli niin sankka kalaparvi, että niiden tummat seljät saivat veden miltei mustalta näyttämään.
Jatkoimme ratsastustamme ylös laaksoa myöten, poiketen punaisesta, sämpylän muotoisesta Lungdep-ningrin vuoristosta vasemmalle. Vastapäiseltä pohjoiselta laakson kupeelta näkyi kaksi upeata ammon-lammasta, jotka söivät eräällä keilanmuotoisella kummulla. Niillä oli komeat sarvet ja kuninkaallinen pään ryhti. Mutta pian huomasivat ne meidät ja läksivät nousemaan hitaasti ylös rinnettä. Kuitenkin kiinnitti meidän kulkumme niiden mieltä liian paljon ja siksi eivät ne huomanneet, että Tundup Sonam pyssy seljässä kiersi vuoren taitse niitä vastaan. Hetken kuluttua kuulimme laukauksen pamahtavan, ja hyvän tovin perästä, kun jo olimme leirimme panneet kuntoon, tuli Tundup, tuoden sellaisen kantamuksen uhrinsa lihaa, kuin vain raahata jaksoi. Saimme siten lisää ruokavaroja, jotka jo olivatkin jokseenkin niukat, ja Tundupin urotyö kohotti tämän unohtumattoman päivän loistoa. Illalla läksi hän taas noutamaan lisää lihaa, toipa minulle villilampaan päänkin, jonka tahdoin korottaa Induksen lähteillä olopäivän muistomerkiksi.
Tie nousee tavattoman loivasti. Pohjoisessa kohoaa ryhmyinen kalliokko, Singi-jyra, jonka harjanteen läpi näkyy iso reikä. Etelässä kohoaa vallitseva Singi-tshoma. Kahlaamme Mundsham-laakson viemärin yli. Induksesta on enää jäljellä ainoastaan vähäpätöinen puro, ja osa sen vesimäärästä on lähtöisin ylhäältä kaakkoisesta Bokar-laaksosta. Hetken kuluttua leiriydymme aivan lähteensilmän viereen, joka on niin pieni, että ilman opasta tuskin olisi sitä huomannutkaan.
Pohjoispuolisesta vuoristosta viettää tasaiseen, aukeaan laaksoon lakea sorakeila eli oikeammin soran peittämä rinne. Sen juurelta pistää näkyviin valkea melkein vaakasuorista kivikerrostumista muodostunut kalliolevy, jonka alta kumpuaa joukko pieniä lähteitä, muodostaen levärikkaita syvänteitä ja sen lähdepuron, jota pitkin olimme nousseet ja joka on ylin ja ensimäinen sittemmin niin mahtavan Induksen latva. Neljän suurimman lähteen lämpömäärä oli kumpuamispaikallaan 9,2, 9,5, 9,8 ja 10,2 astetta. Niistä pitäisi tulla yhtä paljon vettä sekä talvella että kesällä, mutta sadeaikana kuuluvat ne vähän paisuvan. Talvisin jäätyy niiden vesi vähän alapuolella lähteensilmän ja muodostaa silloin jääharkkoja. Kalliolevyn päällä on kolme korkeata kivistä muistomerkkiä ja pieni kuutiomainen "lhato", jonka sisällä on savinen uhripyramiidi. Lhaton alapuolella on nelikulmainen mani satoine punaisine kauniilla kirjotuksella varustettuine liuskakivilevyinensä, joista toiset olivat tiheää kirjoitusta aivan täynnä, kun taas toisissa oli yksi ainoa 50 sentimetrin korkuinen tavu. Erääseen oli kaiverrettu elämänrata, toiseen jumalankuva, jonka otin mukaani muistoksi Induksen lähteiltä.
Oppaamme sanoi Singi-kababia pidettävän kunniassa sen jumalallisen alkuperän vuoksi. Kun matkustajat saapuvat tälle paikalle, tai jonnekin muuanne Induksen ylisen juoksun varrelle, ammentavat he käsin vettä, juovat sitä ja kostuttavat sillä kasvonsa ja päälakensa.
Montgomerien punditien v. 1867 tekemien tutkimusten kautta tuli jo tunnetuksi, että Induksen itäinen haara on sen varsinainen lähdejoki, ja myöhemmin oli minulla tilaisuus tarkoilla mittauksilla osottaa, että läntinen, Gartok-joki, on hyvinkin paljoa pienempi. Mutta ei ainoankaan punditin onnistunut tunkeutua lähteille asti, ja sen päälle, joka pääsi lähinnä, nimittäin 50 kilometrin päähän, hyökkäsi rosvoja, pakottaen hänet takaisin kääntymään. Siksipä onkin tähän asti yleisesti väärin luultu, että Induksen lähteet ovat Kailas-vuoren pohjoispuolella. Kiitos kunnon ryöväreille siitä, että Induksen lähteiden löytäminen säästyi minulle ja minun viidelle ladakilaiselleni!
Vietimme unohtumattoman illan ja unohtumattoman yön tällä tärkeällä maantieteellisellä paikalla, joka on 5,165 metriä meren pintaa ylempänä. Seisoin katsellen, kuinka Indus kumpusi kallioseinän sylistä. Seisoin katsellen, kuinka tämä vaatimaton puro luikerteli alas laaksoon, ja ajattelin kaikkia niitä kohtaloita, jotka sitä odottavat, ennen kuin se on kohisevan, aina yltyvän laulunsa kallioseinien välitse mereen saakka laulanut, päässyt Karatshiin, missä höyrylaivat tavaroitansa purkavat ja lastaavat. Ajattelin sen levotonta kulkua Länsi-Tibetin, Ladakin ja Baltistanin läpi Skardun ohi, missä aprikoosipuut rannalla sen aalloille nyökyttävät. Ajattelin sen kulkua Dardistanin ja Kuhistanin läpi, Peshawarin ohi ja läntisen Pandshabin tasangon halki, kunnes se viimein hukkuu suolaisen meren lämpimiin aaltoihin, kaikkien väsyneiden jokien ijäisen rauhan mereen ja nirvanaan. Tielläni oli ollut suuria vastuksia, mutta korkeammat voimat olivat lahjottaneet minulle riemun päästä sekä Induksen että myöskin Brahmaputran todellisille lähteille ja voida määrätä noiden kahden maailmanhistoriallisen virran alkuperä, lähde, noiden virtojen, jotka taskukravun kaksoissaksien tavoin tarttuvat kiinni maailman korkeimpaan vuoristoon Himalajaan. Taivaan korkeudesta saavat ne ensimäisen vetensä ja vyöryttävät vesipaljouksiansa alangolle, antaen elämän ja ravinnon 50 miljoonalle ihmiselle. Täällä ylhäällä kohoavat sen rannoilla luostarit, Intiassa kuvastuvat sen laineissa pagodit ja moskeijat; täällä ylhäällä luikkivat sen laaksoissa sudet, villijakit ja villilampaat, siellä alhaalla hindumaassa kiiluvat sen rantoja reunustavista bamburuovostoista tiikerien ja leopardien silmät kuten hehkuvat hiilet ja myrkylliset käärmeet matelevat rantatöyräiden tiheässä pensaikossa. Täällä Tibetissä pieksevät jäiset tuulet sen kylmiä aaltoja, siellä tasangolla kuiskailevat lauhkeat löyhähdykset palmujen ja mangopuiden latvoissa. Mielestäni tuntui kuin kuuntelisin täällä näiden molempien kuuluisien jokien elinsuonen tykytystä, ja kuin näkisin sen ahkeruuden ja kilpailun, joka on lukemattomia sukupolvia sitten ollut lukemattomien ihmiselämäin sisältönä, ihmiselämäin, jotka ovat olleet lyhyitä kuin hyttysen tai ruohon elämä. Oli kuin näkisin kaikki ne vaeltajat maan päällä ja vieraat ajassa, jotka ovat syntyneet näiden jokien eteenpäin rientävän juoksun varrella, juoneet sen vettä, antaneet sillä elämää ja voimaa vainioillensa, eläneet ja kuolleet sen rannoilla ja näiden jokien laaksojen varjoisasta rauhasta kohottautuneet ijäisen toivon aavistettuihin maihin. En ilman ylpeyttä, mutta samalla myös tuntien nöyrää kiitollisuutta, seison täällä ylhäällä tietoisena siitä, että olen ensimäinen valkeaihoinen, joka on tunkeutunut Induksen ja Brahmaputran lähteille saakka.
Kahdeskymmeneskahdeksas luku.