"Kuka on karavan-bashi?" kysyin minä.
"Minä", vastasi eräs pieni kurttuinen, vanhanpuoleinen isoihin keltaisiin turkkeihin puettu mies, nimeltä Abdul Kerim.
"Mitkä ovat toisten nimet?"
"Kutus, Gulam, Suän, Abdul Rasak, Sedik, Lobsang, Kuntshuk, Gaffar,
Abdullah ja Sonam Kuntshuk!"
"Teitä on siis kaikkiaan yksitoista, kolme lamaistia ja kahdeksan muhamettilaista."
"Niin, sahib."
"Kirjotan myöhemmin muistiin teidän nimenne, ikänne, kotipaikkanne, tekemänne matkat ja missä olette olleet."
Sitä tehdessäni kävi ilmi, että ainoastaan aniharvat heistä olivat olleet europalaisten palveluksessa, mutta kaikki olivat olleet Naser shahin toimissa, ja tämän poika Gulam Rasul meni heistä takuuseen. Neljä oli käynyt Lhasassa, melkein kaikki muhamettilaiset Jarkentissa, kaikki olivat iloisen, miellyttävän näköisiä ja olivat parhaassa miehuuden ijässä.
"Kuka teistä on keittäjä?"
"Minä", vastasi Gulam, omituinen miekkonen, jolle Rub Das parhaillaan piti esitelmää, miten minua oli palveltava.