"Ettekö eilen luvannut vaihtaa mustaa hevosta voihin? Heti tänne koni! Joll'ette pidä sanaanne, niin annan minä täällä ottaa teidät kiinni ja koko teidän roskajoukkionne. Lupauksensa rikkojia me emme päästä Bongban läpi kulkemaan. Eilen pidin teitä kunniallisina ihmisinä, mutta nyt näen, mitä lajia väkeä te olette! Nytpä tarkastankin minä kaikki telttinne!"
Sen sanottuaan hän nousi raivoisana kuin ärsytetty ampiainen ja läksi ulos teltistä. Mutta Gulam, joka oli aina saapuvilla ja kuuli keskustelusta jokaisen sanan, oli taas päästänyt Takkarin nopeasti irti. Heti kun Tsongpun tashi näyttäytyi teltin ovella, hyökkäsi koira hänen kimppuunsa. Hän peräytyi kiireesti telttiin ja Abdul Kerim käytti tilaisuutta huutaakseen äreällä äänellä: "Kutus, ota Hadshi Baba mukaasi ja etsi kadonnut hevonen!"
"Mikä hevonen?" kysyi Tsongpun.
"Vuoristoon karannut hevonen, joka on löydettävä, ennen kuin voimme lähteä."
"Minkä värinen se on?" kysyi Tsongpun sopimattoman tiedonhaluisena.
"Harmaa", tiuskasi Abdul Kerim, joka tuskin enää jaksoi levottomuuttansa salata, sillä hänhän oli luvannut mustan konin, tietämättä oliko meillä sitä enää.
"Hyvä, minä jään tänne kunnes ne ovat hevosen löytäneet."
Sinä minuuttina, jonka tämä keskustelu oli kestänyt, oli Tsongpun tashi lähestynyt telttiäni ja Kutus riensi toiselta puolen, tuuppasi minua niskaan ja kuiskasi korvaan: "pois!" Poistuimme kaakkoiseen suuntaan, missä vuori ulottui ulkonemaksi, mutta sitä tehdessämme juoksimmekin ihan suoraan Tsongpun tashille miltei syliin.
"Mitäs lajia mies tuo on?" kysyi vanhus osottaen minua, kun minä kömpelöin, notkuvin askelin etäännyin.
"Hadshi Baba, eräs miehistäni", vastasi Abdul Kerim kasvojansa väräyttämättä. Me emme kääntyneet edes taaksemme katsomaan ja iloitsimme päästyämme vihdoin kallion taakse. Sieltä kapusimme rotkoon, johon näkyi koko laakso. Siihen jäimme hyväksi aikaa, tuskin uskaltaen hengittää. Sill'aikaa odotti Tsongpun tashi alhaalla karannutta hevosta, vaikka kaikki eläimemme olivat jo telttiemme eteen sidotut liekaan. Mutta täytyihän häneltä kärsivällisyyden loppua. Kun Gaffar oli käynyt kerjäläisteltissä mustaa hevosta takaisin ostelemassa, mutta saanut sen vastauksen, ettei kaupasta voi mitään tulla, koska musta oli jo ohrilla syötetty ja jakseli erinomaisesti, näimme Tsongpun tashin itsensä Gaffarin kanssa sinne tallustelevan. Mutta pian muutti hän mielensä, sillä noin puolitiehen päästyänsä näimme hänen menevän ylhäisen sielunpaimenen teltille, joka oli noin 300 metriä kauvempana alhaalla laaksossa. Hänen mukanansa kulki yksi miehistämme, kantaen hänen apunaan säkkejä, joista eilen ostetut tavarat pistivät näkyviin.