KoImaskymmenestoinen luku.
Ilmisaatu!
Muinaisina aikoina ulottuivat Lungo-gangrin jääkielekkeet aivan laaksoon asti ja minä näin niistä vielä hyvin selviä jälkiä, kun me huhtik. 16. p:nä laskeuduimme alempiin seutuihin. Laakso on täällä täynnä vanhoja somerikkokerrostumia, jotka ovat pelkkää graniittiä; muutamien niiden yläpintaa peittää hieno multa ja sammal. Taas sivuutimme jakikaravaanin, joka oli leiriytynyt jo hyvin lyhyen päivämatkan tehtyänsä. Nähtävästi aikoivat he levätä seuraavan päivän, sillä jakeilta oli riisuttu kuormat ja tavarat pinottu muuriksi. Jos tibetiläiset aikovat seuraavana päivänä jatkaa matkaansa, laskevat he jakit kuorminensa laitumelle, sillä 350 jakin kuorman purkaminen ja taas sälyttäminen yhden yön vuoksi olisi liian suuritöinen tehtävä. Minun puolestani jääkööt kernaasti tänne niin kauvaksi aikaa kuin vain mahdollista; siten pääsisimme me edelle ja voisimme ehtiä Saka-dsongin ohi ennen kuin meidät annettaisiin ilmi. Mutta ei sentään, viisaampaa olisi Saka-dsongia kokonaan välttää, ei siksi, ettemme näkisi Muhamed Isan hautaa, vaan jotta me emme suotta herättäisi epäluuloa. Päivänselvää oli, että viranomaiset kysyisivät, miksi pieni ladakilaisjoukko kulkee salateitä eikä suurta tasamia myöten. Ja silloin ottaisivat he meidät kuulusteltavikseen.
Somerikkokerrostumien loputtua jouduimme lakeaan laakson leventymään, jossa oli erinomainen heinikkö ja miljoonia vereksiä, inhottavia hiirenreikiä. Oikein tuntee tyydytystä, kun Takkar joskus semmoisen kiusallisen nakertajan kuoliaaksi puraisee. Emme vielä kärsi mitään puutetta; Tubges hankkii minulle metsäkanoja ja eräs vuohemme lypsää hiukan maitoa. Leiriin n:o 383. näkyivät Lunpo-gangrin huiput ainoastaan pienentyneessä koossa; eräs on ohut kuin varjostin. Itäkaakosta näkyy useita huippuja, vuorijonon jatkoa, ja helposti voi laskea, että tasamin varrella kohoava yksinäinen vuorenrunko Tshomo-utshong on Lunpo-gangrin itäisessä jatkossa. Tästä leiristä lähtien tein läheisten korkeiden kukkuloiden kulmamittauksia; tulokset julkaisen myöhemmin.
Huhtikuun 19. päivä. Juuri matkaan lähtiessämme kulki ohitsemme kaksi jätkämiestä, ajaen edellään muutamia satoja suolakuormilla sälytettyjä lampaita. Meillä oli sama matka kuin heilläkin ja meidän täytyi sattua yhteen. Minun ajaessani omia lampaitamme alamäkeä myöten piteli Abdul Kerim hevostansa ja puheli molempien miesten kanssa, kääntääkseen heidän huomionsa pois. Mutta heistä näki, että kummallinen seuramme oli herättänyt heidän mielenkiintoansa ja että he meitä tarkasti tähystelivät. Minä onnuin käydessäni, sillä pisti päähäni, että eivät suinkaan tibetiläiset olleet koskaan nähneet nilkkua europalaista, jos nimittäin he ollenkaan olivat sitä rotua tavanneet. Minut taas olivat ihmiset vuosi sitten nähneet Pasa-gukissa ja Saka-dsongissa ja silloin minä en ontunut. Onnistuinkin huomaamatta pääsemään tungettelevan naapurijoukon ja samoin äskeisen ison jakikaravaanin ohi. Viime mainittu oli kulkenut kaksi päivää toista tietä myöten, mutta nyt taas meidän tiellemme kääntynyt.
Oikealla puolella jää Rukjok-joki yhä etemmä tiestä. Aivan meidän edessämme etelässä näkyi korkea huippu, joka kohoaa Pasa-guk-kylän yläpuolella. Sanotussa kylässä olimme viime vuonna leiriytyneet, Suolalampaat ja jakit olivat jääneet meistä hyvin etäälle ja vihdoinkin saavuimme me nyt vanhan ystäväni Tshaktak-tsangpon rannalle. Tämä joki oli nyt melkoista matalampi kuin viime vuoden toukokuun viimeisinä ja kesäkuun ensimäisinä päivinä. Tässä paikassa poikkesimme etelään vievältä valtatieltä ja kuljimme pohjoista kohti Tshaktak-tsangpon oikeata, läntistä rantaa pitkin, leiriytyen pian tämän rannan eräälle nurmelle (4,634 metriä korkealle).
Palattuansa näytti Abdul Kerim hyvin vakavalta. Hänen oli ollut vaikea vastata kaikkiin kysymyksiin, miksi me kuljimme sinne tänne Tshaktak-tsangpoa pitsin, emmekä, kuten kaikki muut, menneet Saka-dsongiin suurta valtatietä myöten. Siihen oli hän vastannut, että mieliimme oli erittäin terotettu sitä, että oli otettava tarkat tiedot miten paljon villoja näillä seuduin olisi ensi kesänä saatavana. Silloin olivat suolakaravaanin miehet sanoneet: "Te ette näytä pelkäävän maantierosvoja; ne oleksivat juuri täällä ylhäällä vuoristossa. Oletteko hyvin aseestetut?"
"Kyllä, meillä on kaksi pyssyä ja yksi revolveri."
"Niitä kyllä tarvitsette. Näemme, että olette rauhallista väkeä ja siksi varotamme teitä. Kuusi päivää sitten hyökkäsi näillä seuduin erään telttikylän kimppuun 18-miehinen rosvojoukko, jonka joka miehellä oli pyssy ja hevonen. Ne ovat ryöstäneet kolme telttiä, vieneet mukanaan 400 lammasta sekä noin 200 jakia ja poistuneet samaa tietä, jota myöten te nyt aijotte kulkea. Niitä takaa-ajamaan on lähetetty sotilaita, mutta rosvot ovat ampuneet niistä kaksi miestä ja toiset ovat pötkineet pakoon. Ei kukaan tiedä missä tämä rosvojoukko nykyään oleksii. Olkaa yöllä varuillanne, jos henkenne on kallis! Jos päällenne hyökätään, niin antakaa itsenne rauhassa ryöstää! Teitä on ainoastaan kolmetoista, ettekä siis voi puolustautua."
Mutta yö kului rauhallisesti, vasta toisena aamuna varhain ilmotettiin, että pohjoisesta lähestyi telttejämme viisi ratsastajaa. Kaukoputkella katsottuna supistui niiden joukko yhteensä kahdeksi mieheksi, yhdeksi vaimoksi ja muutamiksi jakeiksi. Ne tekivät kaarroksen, ikäänkuin olisivat peljänneet meitä, mutta Abdul Kerim seisahdutti heidät, saadakseen heiltä tietoja. Sitte kuljimme Tshaktak-tsangpon pohjoisrantaa pitkin suoraan itää kohti. Maa nousee loivasti, laakso on melko leveä ja rikas laidunmaista. Telttejä ei näy, mutta kyllä lukuisia kesäleirejä. Tshaktak-tsangpon ja sen idästä tulevan syrjäjoen Gäbuk-tshun yhtymäpaikalla on kivinen muistomerkki. Koillisessa kohoaa kaksi keskikorkuista lumihuippua pienenpuoleisine jäätikköinensä. Selvää oli, että Tshaktak-tsangpo lähti näiden vuorten pohjoispuolelta, sillä voi nähdä joen terävästi uurtautuneen läpi murtautumislaakson. Pääjoen sekunnissa viemä vesimäärä lienee ollut 7, syrjäjoen 2 kuutiometriä. Näillä seuduin on joen nimenä Kamtshung-tshu; Tshaktak-tsangpon nimen saa se vasta Pasa-gukin alapuolella. Leiriydyimme näiden kahden joen kulmaukseen. Olimme nyt melkein suoraan pohjoiseen päin Saka-dsongista ja ainoastaan kahden päivämatkan päässä siitä. Mutta meidän ja kuvernöörin hallituskaupungin välillä kohosi vielä vuorenharjanne, eräs Lunpo-gangrin alempi jäsen.