Kaikki peräytyivät hämmästyneinä ja alkoivat itkeä ja nyyhkyttää kuin lapset.
"Meidän täytyy täällä ijäksi erota, sahib mestataan!"
"Eihän toki, niin vaarallista ei tästä voi koitua", sanoin minä, sillä enhän ollut ensi kertaa tibetiläisten käsiin joutunut. Teltistä ulos astuessani kuulin muhamettilaisten mutisevan minusta: "Allahu ekbär! — Bismillah rahman errahim!"
Astuin hitain astelin tibetiläisten piiriä kohti, kiireestä kantapäähän asti valepukuun puettuna ja kasvot mustiksi maalattuina. Kun jo olin aivan likellä, nousivat kaikki seisomaan, ikäänkuin olisivat tunteneet, etteivät olleet aivan tavallisen ladakilaisen kanssa tekemisissä.
"Istuutukaa!" lausuin, painostaen sanojani käskevällä käden liikkeellä, ja istahdin itse kahden arvokkaimman väliin. Oikealla puolellani istuvan herran tunsin oitis viimevuotiseksi Pemba Tseringiksi! Taputin häntä olalle ja lausuin: "Ettekö tunne minua enää, Pemba Tsering?" Hän ei vastannut sanaakaan, mutta katsoi tovereihinsa silmät suurina ja pää kallellaan, mikä merkitsi samaa kuin: "Hän se on!" Miehet ällistyivät tavattomasti; ei ainoakaan puhunut, jotkut katsoa tirkistelivät toisiansa, toiset tuijottivat tuleen, joku työnnälsi kaksi palavaa kekälettä takaisin kiven väliin ja toinen hörppi hitaasti teetänsä.
Nyt tartuin minä taas puheeseen: "Niin todellakin, Pemba Tsering, te olette oikeassa, minä olen Hedin sahib, joka kävi viime vuonna Saka-dsongissa. Nyt olen taas luonanne. Mitä aijotte nyt minulle tehdä?"
Abdul Kerim, Lobsang ja Kutus, jotka seisoivat takanani, vapisivat kuin haavanlehti ja luulivat, että seuraavana askeleena olisi mestauksen valmistaminen.
Miehet eivät nytkään vastanneet, vaan alkoivat keskenään ryhmittäin kuiskailla. Nuori virkamies, joka oli nähtävästi seurueen pääkukko, koskapa toiset katsoivat häneen ja odottivat hänen vastaustansa, alkoi nyt kaivella papereitansa ja etsi niistä erään, jonka luki ääneti. Kun he eivät pitkään aikaan hämmästyksestään selvinneet — varmaankaan eivät olleet odottaneet voivansa niin helposti minua vangita — annoin Kutusin noutaa laatikon egyptiläisiä savukkeita ja tarjosin heille niitä kullekin vuorostaan! Jokainen otti yhden, kiitti ja sytytti, kun minä ensin olin antanut heille hyvän esimerkin ja sillä näyttänyt, etteivät savukkeet olleet ruudilla ladatut. Siten oli jää särjetty ja johtaja alkoi puhua hiljaisella äänellä ja minuun katsomatta.
"Eilen saapui hyvin ankara käsky devashungilta: Sakan käskynhaltija on vastuussa siitä, ettei ainoakaan europalainen pääse lännestä päin maahan pujahtamaan. Jokainen täällä näyttäytyvä europalainen on pakotettava palaamaan samaa tietä, mitä on tullutkin. Kun kaksi päivää sitten Sakaan saapui huhu Teidän karavaanistanne, epäili käskynhaltija, että Te se olitte, Hedin sahib, ja me olemme nyt tehtävämme suorittaneet. Käskynhaltijan nimessä kiellämme Teitä askeltakaan kauvemmaksi itään menemästä. Pyydämme Teitä alistumaan meidän määräyksiämme seuraamaan. Kysymys on meidän omasta päästämme ja Teidän mieskohtaisesta turvallisuudestanne. Huomenna tulette muassamme Kintshen-lan kautta Saka-dsongitn."
"Olen teille viime vuonna sanonut, että tahdon nähdä ja että minun täytyy nähdä Sakan maakunnan pohjoisosassa olevat vuoriseudut! Kun ette sitä sallineet, päätin minä tulla uudestaan. Nyt olen ne nähnyt, ettekä ole voineet sitä estää. Näette siis, että minulla on maassanne suurempi valta kuin teillä itsellänne. Aijon nyt palata Intiaan. Mutta mitä tietä on matkani käyvä, siitä voi päättää ainoastaan Lhasan ambani Lien darin. Siksipä aijon kirjottaa hänelle. Minnekään en voi lähteä, ennen kuin olen häneltä vastauksen saanut."