"Emme mekään toivo mitään niin hartaasti kuin että Te kuljette sitä
tietä, jonka itse valitsette, mutta me emme ole valtuutetut kirjettänne
Lhasaan viemään; siitä päättää ainoastaan kuvernööri. Hänen kanssaan
Teidän siis tulee neuvotella; voitte tavata häntä mieskohtaisesti.
Siksi lähdemme huomenna yhdessä Saka-dsongiin."
"Ei, hyvä herra, vaikka minne muualle, mutta ei vain Saka-dsongiin. Tiedätte, että siellä kuoli karavaaninjohtajani ja on siellä haudattuna. En voi käydä paikalla, johon on täytynyt haudata uskollinen palvelijani; se olisi periaatteitani vastaan. Saka-dsongiin ette vie minua, vaikkapa kutsuisitte kokoon koko Tibetin."
"Jos Teille on Saka-dsongin jälleennäkeminen tuskallista, emme sitä vaadi. Tahdotteko sen sijaan olla hyvä ja tulla mukanamme tasamia myöten Tsangpon rannalla sijaitsevaan Semokuun, jonne pääsemme ainoastaan kahdella päivämatkalla? Minä kirjotan kuvernöörille ja pyydän häntä tapaamaan Teitä siellä."
"Hyvä, minä matkustan huomenna teidän kanssanne Semokuun."
"Kiitän! Lähetän heti pikaviestin kuvernöörille ilmottamaan, jotta Teidän ei tarvitse Semokussa odottaa. Mutta sanokaapa minulle, miksi oikeastaan olette taas tullut? Te matkustelette ympäri Tibetin, Teidät karkotetaan pois ja tulette taas takaisin! Ettekö jo viime vuonna saanut kylläänne, kun teidät pakotettiin poistumaan maasta Ladakin tietä myöten? Ja nyt sukellatte Te taas näkyviin meidän keskellämme! Miten se on mahdollista ja mitä varten Te oikeastaan tulette?"
"Koska minä teidän maatanne ja ystävällistä kansaanne niin kovasti rakastan, etten voi ilman niitä elää."
"Hm! Moinen puhe on Teidän puoleltanne hyvin ystävällistä. Mutta eikö olisi parempi, että Te sen sijaan rakastaisitte hiukan enemmän omaa maatanne? Niin kauvan kuin me emme tee mitään matkoja Teidän maahanne, ei Teidänkään tarvitse meidän maassamme kierrellä. Me pysymme kotona; pysykää Tekin, se on parasta, mitä voitte tehdä."
"Niin kauvan kuin vaan voin satulassa istua, tulen minä aina vain uudestaan! Voitte viedä rauhallisina terveiseni devashungille ja pyytää korkeata herrasväkeä valmistautumaan uutta käyntiäni varten."
He nauroivat tyytyväisinä ja tirkistelivät toisiansa, ikäänkuin olisivat tahtoneet sanoa: Tulkoon kernaasti meidän puolestamme, jos tahtoo. Ja samoin nauroivat ladakilaisenikin ja olivat hyvin ihmeissään, kun viimeinen vapauden päivämme niin rauhallisesti ja hauskasti päättyi. Tibetiläiset olivat koko ajan tavattoman ystävällisiä, kohteliaita ja taipuisia, eivätkä lausuneet ainoatakaan vihaista tai kovaa sanaa siitä vaivasta, jota olin heille taas aiheuttanut. Kun tuli puheeksi villahistoria, jota Abdul Kerim oli ensin yrittänyt heidän päähänsä istuttaa, nauroivat he sydämellisesti ja sanoivat, että se oli oiva keksintö. He itse ovat silmänkääntäjätemppuihin niin tottuneita, että heitä huvittaa, kun joku muu vetää heitä nenästä onnistuneesti. Ihmeenä pitivät he myös sitä, että olimme ilmitulematta onnistuneet kulkemaan koko maan halki, ja uskoivat minun hallitsevan salaisia voimia, joiden vuoksi minun kanssani olisi varovasti meneteltävä!
Nyt kirjotti tämä nuori mies, jonka nimi oli Rinshe Dortshe eli Rindor — lyhennys kahdesta nimestä — Sakan käskynhaltijalle seikkaperäisen kirjeen, ilmottaen siinä, että minä olin sama Hedin sahib, joka kävi täällä viime vuonna, että me ilman kinaa ja ystävyydessä olimme suostuneet yhdessä Semokuun lähtemään, etten halunnut mennä Ladakiin, vaan suoraan Intiaan ja että Lien darin voisi määrätä, mitä tietä myöten oli sinne kuljettava. Kirje pantiin sinettiin ja lähetettiin ratsastavan kuriirin mukana Kintshen-lan yli.