"Teidän viimevuotisen Saka-dsongissa käyntinne aikana olin minä Tsonkassa, mutta sain tiedot kaikista liikkeistänne. Silloin Teidät karkotettiin. Miksi olette nyt taas tullut?"
"Nähdäkseni ne seudut, joissa käymästä minut silloin estettiin. Olen pahoillani siitä, että olen ollut pakotettu aiheuttamaan Teille matkan Saka-dsongista Semokuun. Kuitenkin toivon, että pian pääsemme yksimielisyyteen tiestä, jota myöten minun on maasta poistuttava."
Nyt piti kortit hyvästi pelata! Viime päivinä oli mieleni kokonaan muuttunut. Olin levähtänyt, valepuvussa kulkemisen tuottaman sielunliikutuksen jälkeinen herpoutuminen oli lakannut, ja nyt olin taas päättänyt koettaa vielä kerran löytää uutta, ennen kuin minun täytyi rajan yli mennä. Tosin olin onnistunut tekemään hyvin arvokkaan mutkan Bongban poikki, minä olin suorakulmaisesti kulkenut uusimmalla englantilaisella Tibetin-kartalla olevan "unexplored"-sanan yli, joka on ollut löytöretkeilijöille kovin houkutteleva — niin, olin kulkenut p- ja l-kirjainten välitse, niin että "unexp" jäi tieni länsi- ja "lored" sen itäpuolelle. Mutta minun oli täytynyt jättää käymättä kaksi tämän suuren valkean täplän valtaavaa välipaikkaa, ja uneksin nyt ainoastaan sitä, että voisin vielä parista kohden kulkea Bongban halki! Tosin kuluisi neljä tai viisi kuukautta, jos palaisin Intiaan pohjoista mutkittelevaa kaarta pitkin, kun taas Gyangtsen kautta mennen, kuten alkuaan aijoin, olisin brittiläisellä alueella jo parin viikon kuluttua. Mutta jos onnistuisin kulkemaan pohjoista mutkatietä myöten, veisin minä kotiini ainekset, jotka ehkä olisivat jo tehtyjä löytöjä arvokkaammat.
Lähin shakkisiirtoni oli nyt valeliike, nimittäin että pidin kiinni Gyangtsen tiestä. Lopulta suostuisin noudattamaan Dorishe Tsuänin toivomusta ja luopumaan Gyangtsesta ehdolla, ettei minun tarvitsisi kulkea niiden maiden kautta, jotka jo tunsin. Selitin siis hänelle, miten lyhyt matka oli täältä Gyangtseen ja miten mukava ja helppo olisi sitä tietä päästä minusta erilleen — mutta ei mikään vaikuttanut häneen, hän vastasi vain: "Se kaikki on totta, mutta se tie on Teiltä kielletty."
"No hyvä! Silloin luovun siitä Teidän mieliksenne, mutta sillä ehdolla, että annatte viedä minun kirjeeni brittiläiselle kauppa-asiamiehelle Gyangtseen. Te käsitätte, että omaiseni ovat pitkästä poissaolostani levottomat ja ikävöivät kirjettä."
"Sen minä kyllä käsitän, mutta valitettavasti en voi kirjettänne toimittaa. Kaikkia viranomaisia on ankarasti kielletty tekemästä mitään palvelusta europalaisille, joilla ei ole maassaolo-oikeutta."
"Mutta sallittehan toki silloin kahden oman palvelijani viedä kirjeeni
Gyangtseen?"
"En, en koskaan."
"Te voitte ainakin ilmottaa minun Semokuun tuloni devashungille ja pyytää hallitusta lähettämään siitä tiedon Gyangtseen?"
"Rindorin kirjelmän saatuani lähetin oitis pikaviestin devashungille.
Jonkun päivän kuluttua tiedetään Lhasassa, että taaskin olette täällä."