"Teidän tähtenne menen minä niin pitkälle, että sallin Teidän matkustaa
Ladakiin samaa tietä kuin viime vuonnakin, siis Tradumin, Tuksumin,
Shamsangin, Parkan ja Gartokin kautta."
Tätä "pulasta pääsemistä" olin juuri peljännyt! Jos koko Tibetissä oli mitään tietä, jota tahdoin hinnalla millä hyvänsä kiertää, niin oli se juuri Ladakin suuri valtatie. Minä vastasin: "Ei koskaan! Ei askeltakaan suurta karavaanitietä myöten Ladakiin!"
"Mutta miksi ei? Teidän pitäisi niin suuresta myönnytyksestä olla meille kiitollinen."
"Minun maani lait kieltävät jokaista omia jälkiänsä myöten takaisin palaamasta! Siihen ette minua pakota, vaikka leikkaisitte pääni poikki."
"Mutta Teidän maassannepa on kummalliset lait! Saanko kysyä mitä tietä myöten Te sitten oikeastaan haluaisitte lähteä?"
"Itäisempää suuntaa myöten. Mutta siitähän vielä ehdimme sopimaan."
Vastustelu ärsytti minua. Toisen shakkivedon voittaminen oli nyt kunnianasia! Asemani oli varma. Tasam oli jo poissa pelistä. Jos minun vain sallittaisiin kulkea Transhimalajan yli jonkun itäisemmän solan kautta, vallottaisin minä yhdellä tai toisella sotajuonella Teri-nam-tson, Mendong-gumpan, alisen Buptsang-tsangpon, Tarok-tson, Selipukin ja Transhimalajan kahdeksannen solan.
Myöhemmin keskustelimme kaikesta mahdollisesta. Dorishe Tsuän pyysi saada nähdä aseitamme ja kysyi eikö hän saisi ostaa yhtä revolveria.
"Ei, mutta minä lahjotan sen teille patruuninensa ja kaikkinensa, jos sallitte minun lähteä ehdottamaani suuntaa myöten."
"Hm!"