— Taikailveilijä, piippolakkisi on sininen…
Asbjörn Krag nauroi äänekkäästi.
— Se on tietysti vaan ilveilijätemppu, päähänpisto, reklaamipisto, sanoi hän.
— Niin tietenkin, mutta yhdestä seikasta olen vakuutettu ja se on se, että ilveilijällä on yllätys takataskussaan.
Vold nousi lähteäkseen.
— Tehtävä, sanoi hän. Minua odotetaan konttorissani.
Molemmat poliisimiehet päättivät kohdata toisensa kello seitsemän illalla mennäkseen sirkukseen.
Sen jälkeen jäi Asbjörn Krag jälleen yksin.
Nyt oli hän saanut erään uuden asian mietittäväksi, nimittäin taikailveilijän yllätys. Se kokonaan tuntui hänestä niin uskomattomalta. Hän tiesi vanhastaan etteivät kiertävät sirkusseurueet koskaan huolineet toimeenpanna sellaisia omituisia, komeita reklaameja pikkukaupungeissa. Sellaiset tavataan säästää pääkaupunkeihin.
Koska hänellä ei kuitenkaan ollut mitään ajanvietettä, päätti hän lähteä sirkukseen saadakseen mahdollisesti pakinahetken johtajan kanssa.