— Mutta joka tapauksessa on parasta olla varovainen, Bob. Hän on oikea paholainen pitämään silmät mukanaan.
— Niin, tietysti. Milloin voit odottaa sähkösanomaa?
— Kolmen tunnin kuluttua.
— Menkäämme, sanoi tuntematon käskevällä äänellä, täällä tulee joku.
Joku tuli todellakin rappuja ylös ja musiikkiprofessori meni. Tuntemattoman huoneen ovi paukahti jälleen. Coloradon professori katseli ympärilleen, mutta Asbjörn Krag oli jo onnistunut puikahtamaan eräästä oviaukeamasta, Pitkä käytävä levisi tyhjänä professorin tutkivalle katseelle.
Asbjörn Krag oli tulevinaan suoraan huoneestaan ja meni nopein askelin käytävän läpi. Kolme henkilöä kohtasi toisensa rappuaskelmassa. Se herra joka tuli rappuja ylös, professori sekä Asbjörn Krag.
He vaihtoivat muutamia sanoja ohikulkiessaan.
Asbjörn Krag kysyi armollisen nöyrästi:
— No, herra professori oletteko valokuvannut muutamia uusia säveleitä?
— No, no sir, vastasi Coloradolaisprofessori entisellä mongerruksellaan. En ole valokuvannut. Olen maannut puoli päivään. Yes.