— Niin, asia on nimittäin siten, ettei yritys ole vielä lahonnut. Nyt kerron miten se tapahtui.
Noin kolme viikkoa sitten sain kirjeen eräältä tuttavaltani Lontoossa. Hän sanoi kahdelta taholta aijotun tehdä ponnistuksia varastaa arvokkain tauluni ja että minun täytyi olla varuillani.
Aluksi otin sen täydellisesti levollisesti. Enhän tuskin voinut ajatellakaan mahdollisuutta, että tauluni voitaisiin varastaa tässä pienessä rauhallisessa kaupungissa.
Mutta silloin tapahtui pari asiaa jotka tekivät sen että minä aloin varomaan.
Palvelijani kertoivat epäiltävän näköisten miehien ruvenneen hiiviskelemään taloni ympärillä. Olipa eräs näistä hyväkkäistä kerran pidätetty työhuoneeni oven vieressä. Kun häneltä kysyttiin, mitä hänellä oli siellä tekemistä, sanoi hän tulleensa sisälle kootakseen köyhille.
Hän näytti myöskin oikean, erään papin allekirjoittaman listan mutta sittemmin olen saanut selville, että tämä lista oli väärä. Kysymyksessä oleva pappi ei koskaan ollut lähettänyt sellaista listaa.
Nyt voitte mahdollisesti väittää, herra salapoliisi, miehen olleen vain tavallisen petkuttajan, mutta tätä vastaan puhuu se asianhaara, että kukaan toinen koko kaupungissa ei ollut saanut osakseen listaa jonka kanssa hän kulki.
Tämä osoittaa toisin sanoen, että lista oli hänen itsensä kokoonkyhäämä, ainoastaan saadakseen tekosyyn sen tapauksen varalta että hänet yllätettäisiin taloni epäluulonalaisessa läheisyydessä, tai kerroksessani. Emmekö ole yhtä mieltä siinä?
— Täydellisesti, vastasi Asbjörn Krag, mutta eikö ole tapahtunut mitään kouraantuntuvampaa?
— Kyllä yöllä eli aamulla, ja niin pian kun olin päässyt selville siitä sähkötin teidät.