— Kyllä, sähkötin teille. Läksimpä itse matkaani sähkösanomineni ja sanoin palvelijoilleni odottavani luokseni erästä ylioppilastoveriani Kristianiasta.
— Ja edelleen?
— Muuten en tehnyt yhtään mitään. Talossani ei ollut ketään joka oli selvillä minun keksineen sen, että sinkilät ovat halki sahatut.
— Ja te ette ole tehnyt mitään taululle?
— Ei tietenkään. Se riippuu täydellisesti samassa asussa jonka tänä aamuna löysin.
— Epäilettekö jotain? jatkoi Asbjörn Krag.
— En, ketäpä minä voisin epäillä. Vanha taloudenhoitajattareni on ollut perheeni palveluksessa kaksikymmentä vuotta.
— Ei ketään voida sulkea epäilyksistä, huomautti Krag.
— Ei, kuuletteko! Vanha nainen! Hän ei ymmärrä muuten hajuakaan taiteesta.
— No niin, mutta on kai muitakin palvelijoita? jatkoi Krag, esimerkiksi se nuori mies, joka juuri oli täällä sisällä.