Krag veti tuolin pois.
Taulu riippuu kuitenkin paikallaan.
Sitten pani salapoliisi tuolin takaisin paikallensa. Hän alkoi sitten tarkasti tutkia taulun kullattua kehystä sekä sinkilöitä, jotka pitivät sitä seinässä kiinni.
Lujat sinkilät olivat sahatut poikki erinomaisen hienolla ja terävällä viilalla.
Salapoliisi löysi muutamia viilanlastun jyväsiä teräskehyksellä ja lattialla. Muuten ei ollut ainoatakaan jälkeä löydettävä lurjusmaisesta yrityksestä.
— Viilaus on suoritettu niin erinomaisen hienosti, sanoi Krag, etten minä, ellen olisi parempia selvitellyt, olisi voinut uskoa sen suoritetun partaveitsellä, joka voisi lävistää terästä. Olen monissa tilaisuuksissa ennenkin nähnyt sellaista viilanlastua, mutta on aina myöskin ilmennyt perillä olleen ammattitaitoisen kansainvälisen suurroiston. Uskottavasti on kai tässäkin sellaiset suhteet.
— Jokainen sinkilä, jatkoi hän, on sahattu kymmenesosan millimetrin päästä. Ja itse asiassa se mikä on jälellä, ei ole parempi kuin tavallinen ohut silkkipaperi ja koska teräs ei ole kimmoisaa, tarvitaan ainoastaan tuupaisu saadakseen irrotetuksi koko kehyksen.
— Aivan oikein. Se on minunkin mielipiteeni.
— Mutta miten roistot ovat päässeet sisään ja saaneet suorittaa tämän, on minulle kuitenkin arvoitus. Luultavasti ovat he työskennelleet yöllä. Heidän täytyy olla salaliitossa jonkun kanssa joka on talossanne. Kuulkaa hetkinen, herra konsuli, teidän tulee pitää valppaasti silmällä tuota jöröjukka palvelijaa. Minua ei ihmetyttäisi, vaikka hän olisi viisaampi kuin luulittekaan.
Konsuli mutisi jotain, että hän pitää täydellisesti uskomattomana, että tyhmällä Sörenillä olisi mitään tekemistä tämän rikoksen kanssa, mutta hän ei luvannut kuitenkaan päästää häntä näkösältä.