"Paraat edellytykset onnellisella päättymisellä."
Tämä sähkösanoma lähetettiin siis tänään puolenpäivän tienoissa, jatkoi Krag ajatuksiaan, ja edellytti johtopäätöksen olevan oikean, koska saavutetut tulokset myöskin todella olivat loistavia, koska molempien konnien oli onnistunut sahata terässinkilät, jotka olivat kiinnittäneet taulun kehykset.
Asbjörn Krag löysi siis pieniä kohtia mistä hän voi saada menemään kaikki yhteen.
Mutta tällä välin ammottivat taaskin suuret aukot mistä kaikki voisi häipyä tyhjyyteen.
Mitä esimerkiksi merkitsi se, että koko kaupunkia kehotettiin sirkuskulkueen aikana kaduilla arvailemaan Taikailveilijän piippolakin värejä?
Sitävastoin ymmärsi hän, että Sörenin esiintyminen sirkuksessa sopi kovin hyvin kaikkeen siihen.
Tietysti roistojen piti neuvotella keskenään. Mutta kukaan ei saanut aavistaa ilveilijän ja konsulin palvelijan olevan juonessa keskenään. Miten he saattaisivat tavata toisiaan kenenkään sitä huomaamatta tässä pienessä juorupesässä.
Mikä oli luonnollisempaa kuin antaa tämän kohtauksen tapahtua yleisön nenän edessä, ilman ettei ainoakaan elävä sielu voisi uskoa sitä muuksi kuin tavalliseksi sirkuspilaksi.
Suosionosotushuutojen ja naururäähkäyksien takia ei kukaan voinut kuulla mitä molemmat miehet näyttämöllä keskustelivat.
Taikailveilijän suu kävi alituisesti kuin pyörän keppi. Hän loihti esille erillaisia kapineita palvelijan taskusta ja näiden esineiden kera saattoi kovin hyvin olla tärkeitä tiedonantoja.