Samaten oli ilveilijän erittäin helppo pistää yksi taikka toinen tieto, määräys eli selitys palvelijan taskuun eli suullisesti antaa hänelle haluamiaan neuvoja.
Tässä salaperäisessä asiassa oli siis monta mahdollisuutta, monta arvoitusta, monta käsittämättömyyttä joiden ratkaiseminen näytti mahdottomalta.
Mutta ennenkuin Asbjörn Krag tänä yönä meni levolle, uskoi hän kuten lopuksikin keksineensä langan, joka auttaisi häntä avaamaan koko sotkeutuneen solmun.
IX.
KUJE.
Koko seuraava päivä kului Asbjörn Kragin tulematta arvoituksen ratkaisussa rahtuakaan lähemmäksi. Hän teki erilaisia uusia huomioita, mutta ei mikään niistä näkynyt vahvistavan hänen teoriaansa, että Burnsin, musiikkiprofessorin ja Sörenin välillä oli salaliitto, tarkoituksella varastaa van Dyckin omamuotokuva.
Hänellä oli useita keskusteluja konsulin kanssa mutta ei ollut onnistunut keksimään mitään uutta.
Hollantilaisessa salongissa pidettiin öin ja päivin vahtia. Vahdit tulivat ja menivät säännönmukaisessa järjestyksessä mutta eivät olleet huomanneet minkäänlaista väkivallanyritystä kallista taideteosta kohtaan. Eräs oli maalari, eräs verhoilija ja eräs koristelija. Ei milloinkaan ennen oltu korjattu niin usein tätä salonkia, ja palvelijat rupesivat uskomaan että konsuli aivan äkkiä oli saanut ajatuksiinsa korjata uudestaan kauniin kerroksensa huoneet — jotain jota ei niin harvoin ollut tapahtunut.
Konsulin maku oli nimittäin kovin vaihtelevainen ja palvelijat olivat sentähden tottuneet kaikkeen joka koski korjauksia ja muutoksia.
Asbjörn Krag katseli silloin tällöin sähkölennätintoimistossa, mutta ei yhtäkään uutta sähkösanomaa tullut Skotlannin monimiljonääriltä eikä Burnskaan ollut lähettänyt mitään matkaan.