— Onko tänään tullut ketään uusia vieraita?
Portieri pudisti päätään.
— Ei, sanoi hän, nyt ovat huonot ajat. Toimintakausi ei ole vielä alkanut… Ehkä, se onkin tosi, Södersen & Algårdin matkustaja on saapunut tänään matkalaukku- ja kapistusjoukkoineen. Hän aikoo purkaa ne juhlakerroksessa.
— Soo, tunnetteko hänet?
Portieri tuumii hetkisen.
— Niin, olen hänet nähnyt kiireimmiten, sillä en ollut sisällä hänen tullessaan… Se on oikein lihavahko, paljaspäinen herra silmälaseineen. Sehän on suuri liike kuten tiedätte, herra salapoliisi, suurin laatuaan Norjassa, ja heillähän on matkassa monta matkustajaa. Kahdesti vuodessa on heillä tapana tulla tänne ja asettua juhlakerrokseen. Tänä vuonna ovat he kuitenkin viipyneet hiukan kauemmin kuten tavallista, mistä se riippuneekin. Nyt on hän kuitenkin.
Kas, täällä hän muuten on rappusilla… Ei, tuota herraa en muista nähneeni ennen.
Eräs paksu, paljaspäinen herra kultasankaisine silmälasineen ja korkeine vilttihattuineen tuli hitaasti ja läähättäen portaita alas. Matka oli selvästi ollut vaivaloinen, sillä hän oli punanen ja hiestynyt, ja alituisesti kuivasi otsaansa nenäliinalla.
Asbjörn Krag koetti näyttää välinpitämättömältä, mutta hänen sormensa puristivat taskussa voimakkaasti revolverintukkia. Hän oli ottanut vaarin vieraan lasisilmistä.
Ne olivat heikosti kaarevat ja loistivat valossa. Ne toisin sanoin kätkivät kasvojen osan, jota ei voitu naamioida.