Krag astui palvelijan hämmästykseksi suoraan lihavan ja läähättävän herran luo ja hymyillen kohotti hattuaan.
— Ei, mutta kas, sanoi hän, tämän saan sanoa olevan mieluisan kohtauksen.
Vieras tarkasteli häntä ihmeissään ja kumarsi, kasvoissa puoleksi kysyvä ilme.
— Anteeksi, sanoi hän, mutta eikö tämä ole erehdys?
— Ei suinkaan. Nimeni on Asbjörn Krag, salapoliisi Kristianiasta. Muistan kovin hyvin että olemme tavanneet täällä kerran ennenkin ja on ollut kovin miellyttävä yhdessäolo, herra Bernt.
— Ei, te aivan selvästi erehdytte. Nimeni ei ole Bernt, vaan…
— Niin, niin, nyt minä muistan. Teidän nimenne… teidän nimenne on…
Hän näytti etsivän muististaan.
— No, mikä on nimeni? jatkoi toinen halveksivin hymyilyin.
Krag astui askeleen lähemmäksi
— Niin, nyt se on minulla. Teidän nimenne on Leo Carsten.