MURHAAJA.
Asbjörn Krag tapasi merimiespukuisen isossa käytävässä lähetystöhuoneuston edustalla. Käytävä oli kuin jonkinlainen eteinen. Uninen palvelija istui pöydän ääressä ja piirusteli joitakin harakanvarpaita paperipalaselle. Krag tuli ulos lähetystöstä ja samassa astui merimiespukuinen sisälle käytävän ovesta. Palvelija nousi heti seisoalleen ja tervehti kunnioittavasti sisääntulijaa. "Mies tuntuu olevan tunnettu", ajatteli Krag, "päättäen kunnioittavasta tervehdyksestä." Sisääntullut pysähtyi ovella ja katseli uteliaana etsivää. Krag oli huomaavinaan pilkahduksen ivaa, tai liekö ollut vahingoniloa toisen katseessa.
Krag ei miettinyt kauvan. Hän meni nopeasti toisen luo ja sanoi:
"Se on teitä kun minä etsin."
"Mitä minusta tahdotte?" kysyi toinen kylmästi.
"Haluan puhua kanssanne eräästä sangen tärkeästä asiasta, joka koskee meitä molempia."
"Miksi etsitte minua täältä?"
"Siksi, että teidän on nähty liikuskelevan näillä paikoin. Jos tämä ei oikea osotteenne olekaan, en minä ainakaan tiedä muuta."
"Tiedättekö nimeni?" kysyi puhuteltu.
"En."