"Mutta kuitenkin pidätte selvää, mitä teen tai jätän tekemättä, se merkitsee, että olette antanut urkkia minua."
"Kyllä", vastasi Krag.
"No, avomielinen olette joka tapauksessa. Mitä nyt tahdotte?"
"Mitä minulla on sanottavaa, voin sanoa ainoastaan kahdenkesken."
"Mutta minulla ei ole mitään huonetta täällä joka sopisi sellaiseen konferenssiin."
"Voimme aivan hyvin mennä johonkin toiseen paikkaan", sanoi Krag, "tähän aikaan ovat kahvilat melkein tyhjät ihmisistä, voimme mennä johonkin sellaiseen."
Toinen seisoi ja mietti ehdotusta hetkisen. Krag ajatteli: Kysyisinkö häneltä, jos hän pelkää. Mutta hän hillitsi itsensä.
Toinen meni palvelijan luo, joka jäi seisomaan kunniantekoasentoon.
"Menen tämän herran mukana", sanoi hän, "jos joku kysyy minua, niin voitte sanoa, että tulen tunnin kuluttua takaisin. Sanotte, että ehdottomasti olen tunnin kuluttua takaisin."
Kragin puoleen kääntyen sanoi hän: