— Koska kenraali ei tahdo myydä sitä minulle, niin olen päättänyt kääntyä teidän puoleenne, herra paroni.
— Herra insinööri, vastasi luutnantti, minä vielä vähemmin voin sitä myydä.
— Niinpä kyllä, mutta te voitte mahdollisesti auttaa minua taivuttamaan kenraalia. Anteeksi, että käyn suoraan asiaan, mutta tässä, kun on kysymys suurista arvoista, ei ole mitään muuta neuvoa.
— Silloin teillä kaiketikin on tehtävänä paronille joku selvä ehdotus? kysyi Krag ystävällisesti.
— Niin, minä ehdotan, että paroni liittyisi minun, osakeyhtiööni.
Rosenkrantz säpsähti.
— Minä en ole koskaan elämässäni toiminut liikeasioissa, sanoi hän, minulla ei ole aavistustakaan liikekeinotteluista.
— Sitä ei tarvitakaan, eikä tämä ole ollenkaan mitään keinottelua. Kaikki tyynni rajoittuu siihen, että te ostatte jonkun verran osakkeitamme, eikä teillä ole muuta vaivaa kuin voiton nostaminen. Me jaoimme viime vuonna 12 prosenttia. Mutta siten tulemme pääasiaan; me kaksi, herra paroni, me kaksi muodostamme konsortiumin Jernegaardin ostamista varten. Te tarjoatte tilan hinnan, te voitte huoleti tarjota 400,000, siis paljon yli taksoitusarvion, ja taivuttaa kenraalin ottamaan vastaan tarjouksenne. Ja jos teille onnistuu kartanon ostaminen, pannaan uusi työ käyntiin.
— Mutta herra insinööri, väitti Rosenkrantz vastaan, tällainen toiminta on mahdollisesti sopusoinnussa kenraalin todellisten etujen kanssa, mutta se olisi ainakin mitä suurimmassa ristiriidassa hänen yksilöllisten toivomustensa kanssa, ettekä te voi pyytää, että minä tässä asiassa asettuisin vanhan miehen toivomuksia vastaan. Minä saisin mahdollisesti ostaa tilan, mutta en siinä tapauksessa, että kenraalilla olisi aavistustakaan, että tänne rakennetaan uusia savutorvia, enkä minä tahdo salata mitään.
— Te voisitte joka tapauksessa ostaa kartanon. Minä annan tarpeelliset summat käytettäväksenne. Teidän ei tarvitse sanoa kenraalille mitään, hänen ei tarvitse tietää mitään. Pääasia on, että tila tulee teidän haltuunne eikä ole enää kenraalin.