Luutnantti Rosenkrantz mietti hetkisen.
— Tässä piilee jotakin.
— Ei mitään muuta kuin minkä jo olen sanonut, nimittäin että tässä on suuria mahdollisuuksia. Tahdotteko siis ajatella ehdotustani?
— Minä ajattelen sitä. Mutta minun täytyy ainakin neuvotella kenraalin veljentyttären kanssa, joka nyt on hänen perillisensä.
— Luonnollisesti.
— Ja sitten saatte kuulla minusta tarkemmin.
— Mutta jos, herra luutnantti, jos joku toinen tarjooja tulee?
— Toinen tarjooja?
— Niin.
— Saatte olla rauhassa. Kenraali ei tahdo myydä. Ainoat, jotka voivat taivuttaa hänet siihen, ovat hänen veljentyttärensä ja minä yhdessä. Mutta jos joku tarjooja tulee, niin pidämme silmällä teidän etujanne, niin pitkälle kuin se on mahdollista.