Astuttuaan kynnyksen yli isoon saliin he näkivät mitä oli tapahtunut.
Taulujen välissä seinällä ammotti suuri tyhjä sija.
Kenraalin velivainajan muotokuva oli pudonnut.
XXI LUKU.
Kuka?
Herrat lähestyivät varovaisesti pudonnutta taulua, ikäänkuin se olisi ollut vaarallinen eläin tahi ikäänkuin he odottaisivat lähellään tapahtuvan jotakin aavistamatonta ja kauheaa. Muotokuva oli puolittain seinän nojassa, ja sen viiston aseman vuoksi näytti siltä, kuin silmälasimiestä olisi kohdannut halvaus. Tapahtuma teki oikein pahan vaikutuksen. Se tapahtui omituisella hetkellä, juuri kun kenraalia oli muistutettu onnettoman veljensä kuolemasta, juuri sillä sanattomalla välihetkellä, joka seurasi kenraalin vakavia, liikutusta ilmaisevia sanoja. Kenraali asettui pudonneen taulun eteen, katsoi ensiksi seinässä olevaa tyhjää sijaa, senjälkeen muotokuvaa. Hän oli tullut hieman kalpeaksi; se ei ollut pelon kalpeutta, sillä pelkoa hän ei tuntenut, mutta ihmeellinen tapahtuma oli tehnyt häneen hyvin oudon vaikutuksen. Kenties hän nyt ensi kerran elämässään näki jotakin salaperäistä ja selittämätöntä.
Tilanomistaja, joka ensiksi oli ottanut puheeksi nämä jutut tietämättä itse mitä puhui, oli tullut aivan onnettomaksi ja pysyttäytyi kokonaan taustalla. Pappi oli keskellä seuruetta, sanatonna ja silmät ihmeellisen loistavina, ikäänkuin aikoen manata pois ne pahat voimat, joiden luuli tässä pitävän peliään.
Rosenkrantz seisoi kenraalin luona; hänkään ei sanonut sanaakaan, sikari riippui velttona suupielessä. Hän ei kadottanut koskaan mielenmalttiaan; hän näytti täysin välinpitämättömältä, mutta helppoa ei ollut päättää, oliko levollisuus tällä hetkellä ponnistelun tulosta.
Kandidaatti Storm kumartui muotokuvaa kohti ja nosti sen pystyyn. Hän käytti tilaisuutta tarkastaakseen sitä lähempää.
— Oivallinen taideteos, sanoi hän, todellakin oivallinen taideteos. Mikäli voin nähdä, ei se ole saanut mitään muuta vahinkoa kuin että kehys on vasemmasta kulmasta hieman vahingoittunut, mutta kehyshän ei ole pääasia tällaisessa taideteoksessa.