Hän naurahti hieman antaakseen läsnäolevien ymmärtää, että tämä kehysjuttu oikeastaan oli leikinlaskua. Kaikista tuntui helpoitukselta, kun "kandidaatti" keskeytti kiusallisen hiljaisuuden, mutta kukaan ei nauranut hänen sanoilleen.
Sitten hän koetti asettaa taulun uudelleen vanhalle paikalleen, mutta silloin hän huomasi, että suuri koukku, joka oli kannattanut vanhaa, raskasta muotokuvaa, oli katkennut keskeltä. Koukun katkennut osa oli permannolla, tynkä sitävastoin oli jäljellä seinässä. Krag otti koukun ja katsoi sitä tarkemmin.
— Ajan hammas kalvaa, sanoi hän. — Seinissä täytyy olla kosteutta, ruoste on syövyttänyt koukun.
Sitten hän pisti ikäänkuin erehdyksestä koukun palasen taskuunsa, asetti muotokuvan seinää vasten ja kysyi:
— Kenen kuva tämä on?
Ja nyt vasta kenraali sai jonkun sanan suustaan. Hän oli koko ajan seisonut ja tuijottanut tauluun ikäänkuin lumottuna. Ja hän vastasi suoraan Asbjörn Kragin kysymykseen. Hän sanoi:
— Kuka voi minulle tämän selittää? Nähtyäni kuvan tässä lattialla oli kuin olisin saanut luodin rintaani.
Hän kääntyi seurueeseen.
— Grorud, sanoi hän, mihin olette mennyt?
Tilanomistaja tuli esille.