— Hyvä, odottakaamme siis.
Istuttuaan hiljaa ja kuunneltuaan hetkisen tuli Krag varsin puheliaaksi.
— Nyt minä kerron teille miltä nauru kuului, sanoi hän. — Te olitte tullut makuuhuoneeseenne ja aloitte riisuutua. — Olitteko sulkenut salongin ja makuuhuoneen välisen oven?
— Olin.
— Ja silloin te kuulette äkkiä naurun. Ja se on niin selvä, kuin salongissa olisi ihminen.
— Se kaikki on aivan oikein.
— Nauru on mieletöntä, kovaa, uhkaavaa, kamalaa.
— On, kauheaa.
— Ihmeellinen nauru, mutisi salapoliisi.
Luutnantti säpsähti.