Krag kumartui häntä kohti.
— Aivan oikein, sanoi hän.
— Te saatte minut aivan kauhistumaan, Krag. — Otatteko siis kuitenkin yliluonnollisetkin olennotkin lukuun.
Salapoliisi nauroi ääneensä.
— Kuinka luulette minusta sellaista? sanoi hän.
— Siis elävä ihminen.
— Tietysti.
— Ja se oli minun huoneessani.
— Ei, kuulkaahan. Nyt teille kaiketikin täytyy pian selvitä mitä minä tarkoitan.
— Silloin minä en ymmärrä mitään, vastasi luutnantti. — Tiedän vain kuulleeni naurun huoneestani, siitä voin antaa vaikka pääni pantiksi.