— Siitä minäkin olen vakuutettu, vastasi Krag, ja nyt selitän teille asianlaidan: nauraja oli elävä ihminen, mies, mutta mies ei ollut teidän huoneessanne, hän lähetti naurunsa savutorvea myöten alas.
Luutnantti Rosenkrantz nousi heti.
— Mihin menette? kysyi Krag.
— Ullakolle, vastasi luutnantti, jos se mitä sanotte on totta, niin täytyyhän miehen olla siellä.
Krag pysähdytti hänet.
— Hän oli siellä, vastasi hän. — Hän ei ole siellä enää, mutta hänestä me saamme ajan mittaan selvän. Hän ei sitäpaitsi ole enää päähenkilö.
— Kuka sitten on päähenkilö? kysyi luutnantti Rosenkrantz.
Asbjörn Krag viittasi yli sinerväin kuutamoisten vainioiden.
— Se jota minä odotan, vastasi hän.
Eräs kysymys pyöri luutnantti Rosenkrantzin huulilla: ketä salapoliisi odotti? Mutta se jäi lausumatta.