— Mutta se näytti sinusta naiselta?
— Niin, viime kerralla se näytti minusta varmasti naiselta.
Pappi pudisti päätään.
— Mutta oletko varma siitä, ettei kuutamo sinua pettänyt? kysyi hän. — Hämärässä huoneessa kuun säteet saattavat usein näyttää liikkuvilta verhoilta.
— Ei, minä en anna sellaisen itseäni pettää, herra pastori, ja sitäpaitsi kuu ei kumota näistä ikkunoista. Täällähän on aivan pimeää, kuten pastori näkee.
— Ja mihin se aave meni, Hans Kristian?
Palvelija viittasi.
— Aave, sanoi hän, pannen painoa sanoilleen, meni juuri suoraan edessämme olevasta ovesta.
— Näitkö siis oven aukenevan?
— En, sitä en nähnyt. Mutta ikkunasta minä näin aaveen viereisessä huoneessa, ja sitten se katosi.