— Herra kandidaatti, sanoi hän, teistä olisi pitänyt tulla poliisi. Te olette todella oikeassa.
— Kun ei ole taikauskoinen, vastasi Krag, vaihtaen samalla katseita Rosenkrantzin kanssa, — kun ei ole taikauskoinen, saattaa salaperäisimpiäkin asioita helposti selittää.
— Mutta se on ainoastaan puolinainen selitys, sanoi Louise neiti. —
Teidän täytyy myöskin osata kertoa minulle kuka kummitus oli.
— Joskin olettaisitte, että minä voisin sen kertoa teille, vastasi
Asbjörn Krag, niin ei kaikki kuitenkaan olisi siinä.
— Mitä muuta siinä olisi?
— Silloin minun myöskin pitäisi selvittää teille, miksi kummitus täällä kiertelee. Syy, neiti, se on tärkein.
— Ja arveletteko voivanne kertoa minulle kaiken tämän?
— Ajan pitkään, vastasi Krag, mutta en tänä yönä, neiti, sillä nyt kello on jo puoli neljä ja aika on mennä levolle, etenkin teidän, jolla on ollut näin järkyttäviä kokemuksia.
— Voin teille vakuuttaa, ettei minua enää vaivaa mikään. Mutta minä menen joka tapauksessa levolle.
— Olette siis luopunut tästä öisestä kävelyretkestä?