Louise neiti pysähtyi hämmästyneenä.
— Kävelyretkestä? kysyi hän. — Mitä sillä tarkoitatte?
Mutta sitten hänelle heti selvisi mitä toinen tarkoitti ja hän jatkoi hymyillen:
— Niin, tosiaankin. Kävelyretkestä. Siitä minä olen luopunut. Sehän johtui unettomuudesta. Ja sitäpaitsi minä olen jo hieman nukkunut.
Hän käänsi ylös takinkauluksen, niin että hänen pienet kasvonsa melkein katosivat.
— Hyvää yötä, sanoi hän. — Teidän ei tarvitse minua seurata, rakas Rosenkrantz. Koska kandidaatti on ottanut päiviltä kummituksen, en minä enää ollenkaan pelkää.
Ja näin hän läksi.
Molemmat herrat katsoivat toisiinsa.
— Uljas pieni olento, mutisi Rosenkrantz, mutta hänen retkissään on jotakin salaperäistä.
Krag nyökäytti päätänsä.