* * * * *
— Te haluatte puhella kanssani, sanoi luutnantti Rosenkrantz aamiaisen jälkeen seuraavana päivänä — he istuivat yhdessä luutnantin salongissa. — Oletteko kokenut mitään uutta?
— Miten olette nukkunut? kysyi Krag, sytytti sikarin ja asettui mukavasti istumaan.
Luutnantti katsoi hämmästyneenä ystäväänsä.
— Sen varmaankin itse tiedätte, vastasi hän. — Kaiken sen jälkeen, mitä yhdessä saimme kokea neljään asti, en voinut odottaa saavani mitään unta. Minä nukuin vasta kuuden aikaan, mutta levottomasti ja näin vain ilkeitä unia.
— Vai niin, mutta ettekö kuullut mitään?
— En, en niin mitään; mutta te, mitenkäs te olette nukkunut?
— En ole tähän saakka silmiäni ummistanut, vastasi Krag.
— Siinä määrin nämä tapahtumat siis ovat teihin vaikuttaneet?
— Ei, eivät ne tapahtumat, joita te tarkoitatte, vaan uudet.