— Sitenhän te ette koskaan saa nukkua, huomautti luutnantti, jollette tahdo herättää perheessä kiusallista huomiota lepäämällä vuoteessa päivisin.
— Kun minä tutkin jotakin, joka herättää harrastustani, vastasi Asbjörn Krag, niin en tarvitse paljoakaan unta; pieni lepo silloin tällöin riittää. Ja minusta tuntuu pikku levolta, kun saa, kuten nyt, istua tarinoiden valoisan ja kauniin aamupäivän. Rakas ystävä, kello viiteen asti yöllä olin sangen epätietoinen siitä, mitä kaikki nämä salaperäiset tapahtumat oikeastaan merkitsevät. Kaikesta en ole vieläkään selvillä; mutta niin paljon olen kuitenkin nähnyt, että olen saanut yleiskäsityksen asiain tilasta.
Kiinnittäkää huomionne seuraavaan, jatkoi Krag. — Lokakuun 7 p:nä vanha Hans Kristian saa tiedon, että kenraalia odotetaan kotiin kolmivuotisen poissaolon jälkeen. Tämän hän kertoo kaikille ihmisille, koko paikkakunta sen tietää, sehän on suuri tapahtuma. Tässä vanhassa, hauskassa kartanossa on näinä vuosina ollut täysin tyyntä ja rauhallista, ei ole tapahtunut mitään, joka ketään peloittaisi; mutta 12 päivänä alkavat sitten nuo salaperäiset tapahtumat, Hans Kristian kuulee askelia ja ihmeellisiä ääniä autioista huoneista, myöhään lokakuun 24 päivän iltana hän kääntyy perheen vanhan ystävän pastori Wingen puoleen. Pastori ja Hans Kristian kuulevat sitten ensi kerran naurun. Seuraavana päivänä tulette kenraali, hänen sisarentyttärensä ja te, luutnantti Rosenkrantz, ja sitten alkaa kummittelu täydellä todella. Tässä tahdon kiinnittää huomionne siihen ensimäiseen merkilliseen asianhaaraan, että tämän kartanon niin sanottu kummittelu — nimittäkäämme sitä mukavuuden vuoksi tällä sanalla — epäilemättä on kenraalin tulon yhteydessä. Kun minulla ensi kerran oli aihetta todeta tämä asia, ajattelin, että kartanoon oli kenties nyt tullut joku vihollinen ja että tämä salaperäinen neljäs on tullut muutamia päiviä ennen teitä.
Luutnantti Rosenkrantz huomautti:
— Se on todellakin ihmeellinen ajatus. Eihän tämä neljäs mies ole voinut olla kukaan muu kuin kuollut veli, joka ampui itsensä muutamia vuosia sitten.
— Minä myönnän, vastasi salapoliisi, ottaneeni lukuun tämän mahdollisuuden. Tunnen tapauksia, jolloin joku aivan tahallaan on julistanut itsensä kuolleeksi. Tarkoitus on saattanut olla erilainen; kerran eräs henkilö tahtoi, että hänen perheensä saisi käyttää hyväkseen hänen henkivakuutussummansa, toisessa tapauksessa oli kysymyksessä jonkin rikoksen salaaminen. Kun minä pian sain selville, ettei tässä saattanut olla tällaista eikä mitään muutakaan selitettävissä olevaa syytä seikkailuyrityksille, aloin etsiä jotakin toista ratkaisua.
— Löysittekö sitten tuon toisen ratkaisun?
— Löysin, vastasi Krag, minä löysin sen hyvin pian. — Mutta Louise neiti auttoi minua.
— Louise neiti! huudahti luutnantti kummastuneena.
— Juuri hän, vastasi Krag, juuri Louise neiti. Ja nyt me olemme tulleet siihen kohtaan, joka koskettelee Louise neitiä ja saappaita.