— Kiitos, mutta minä en siitä paljon viisastunut.
Krag sytytti uuden sikarin, kulki pari askelta edestakaisin permannolla, ikäänkuin epäröisi mitkä sanat valitsisi. Sitten hän sanoi:
— Nyt minä olen oikeassa kohdassa, rakas Rosenkrantz. — Minun täytyy varmaankin kertoa teille, että minussa on herännyt vahva epäluulo.
— Ja ketä tämä epäluulo koskee?
— Se koskee teitä. Ja minä epäilen, kestääkö oleskelunne täällä niin kauan kuin arvelette. Tapahtuu jotakin, josta johtuu, että te pian palaatte takaisin Pariisiin.
— Nii-iinkö; minä arvelin olla täällä ainakin jouluun asti. Mutta minua ilahduttaisi, jos saisin tietää, mikä saattaa minut matkustamaan.
— Te odotatte saavanne viettää täällä kihlajaisianne, eikö totta?
Mutta kun te nyt saatte tietää, että Louise neiti rakastaa toista?
Luutnantti säpsähti. Hän astui Kragin eteen, katsoi häntä tiukasti silmiin ja kysyi:
— Sekö on se tapahtuma?
Salapoliisi nyökäytti päätään.