— Menkää metsään! kuiskasi ääni.
Luutnantti viivytteli.
— Kiiruhtakaa, metsään!
Tällä kertaa ääni kuului niin käskevältä, että Rosenkrantz ei saattanut olla vetäytymättä korkean puunrungon taakse. Mutta sitten häntä alkoi suututtaa, että hän antoi tuntemattoman käskeä itseään, ja hän kysyi senvuoksi nopeasti:
— Kuka te sitten olette?
Heti paikalla hän sai vastauksen:
— Ei sanaakaan! Seisokaa aivan hiljaa.
Rosenkrantz ymmärsi, että tosi oli kysymyksessä. Nyt hän myöskin kuuli taempaa tieltä askeleita, varovaisia askeleita.
— Se on pappilan puutarhasta tuleva mies, ajatteli hän.