Vihdoin Hans Kristianin onnistui saada lyhty uudelleen sytytetyksi.
Pappi piti kiinni hänen käsivarrestaan.
— Nyt menemme takaisin samaa tietä, jota olemme tulleet. Tavalla tahi toisella on jonkun täytynyt avata ikkuna.
Palvelija meni muutamia askelia eteenpäin. Äkkiä hän pysähtyi.
— Mitä se on? kysyi pappi.
— Minä olin kuulevinani… mutisi Hans Kristian.
Molemmat kuuntelivat. Mutta ei kuulunut mitään muuta kuin heidän hengityksensä ja koirien ulina etäällä ulko-ovella.
He kulkivat jälleen eteenpäin. Mutta sitten he molemmat pysähtyivät kauhusta herpaantuneina.
He kuulivat naurun.