— Jotakin hyvin ikävää, toisti pastori. Samassa Louise neiti tuli huoneeseen. Hänen silmissään oli omituinen loiste. Hän oli selvästi kiihdyksissä.
— Paroni Rosenkrantz aamukävelyllä, sanoi hän hymyillen, mutta hänen äänessään oli ivaa. — Ensi kerran nyt kuulen puhuttavan sellaisesta — ettehän vain liene iltakävelyllä? Eikös aamulehtiä Pariisin klubissa lueta tähän aikaan.
Rosenkrantz kumarsi.
— Kuten haluatte, neiti, sanoi hän. — Totta on, etten ole ollut vuoteessa.
Pappi katsoi ymmärtämättä toisesta toiseen. Louise neiti osoitti puhelinta ja sanoi kääntyen insinööriin:
— Telefonoikaa, se on varminta.
Insinööri läheni empien konetta.
Louise neiti ymmärsi hänet. Hän nauroi hermostuneesti.
— Oletteko mieletön, insinööri, sanoi hän. — Paroni on meidän perheemme uskollinen ystävä. Saatamme häneen huoleti luottaa. Hän on sitäpaitsi vaitelias, sillä hän on aatelismies.
— Kenties voisin auttaa, mutisi Rosenkrantz.