— Tuskin, vastasi Louise neiti, te ette ymmärrä tästä mitään.
— Mistä minä en ymmärrä?
Louise neiti näytti taistelevan itkua vastaan.
— Niin, kun minä nyt sanon teille, että kaikki on poissa, kaikki, niin ette kuitenkaan ymmärrä, mitä minä tarkoitan.
— Mikä on poissa? kysyi Rosenkrantz.
— Paperit, vastasi Louise neiti, kaikki paperit.
XXXVIII LUKU.
Puhelin.
Luutnantti Rosenkrantz oli todellakin tällä hetkellä pahassa pulassa. Hän ei tiennyt mistä papereista oli kysymys eikä myöskään miten paljon uskaltaisi ilmaista tänä yönä näkemiään.
Louise neiti seisoi pastorin kirjoituspöydän ääressä hypistellen hämillään siinä olevia sanomalehtiä.