— Minä voin ymmärtää, että jotakin ikävää on tapahtunut, ja minua ilahduttaisi suuresti, jos voisin olla avuksi.
Toiset vaihtoivat katseita. Louise neiti nyökäytti myöntyväisesti päätään, ikäänkuin olisi lukenut pastorin silmistä sanattoman kysymyksen.
Sitten pastori alkoi puhua.
— Niin, rakas luutnantti Rosenkrantz, sanoi hän, tietysti otamme tarjouksenne ilolla vastaan. Me olemme jo monta päivää epäilleet, että salaperäiset viholliset ovat meitä ympäröineet, ja tällä aamuhetkellä on epäluulosta tullut täysi varmuus. Pappilaan on yöllä tehty murtovarkaus.
— Ja sitten on varastettu joitakin papereita? kysyi Rosenkrantz.
— Niin, tahi paremmin sanoen, erittäin tärkeä asiapaperi, testamentti on varastettu.
— Kenen testamentti?
Pappi aikoi vastata, mutta insinöörin silmäys pidätti hänet. Hän epäröi ja sanoi viivytellen:
— Suokaa anteeksi, jos otan puheeksi toisen asian, ennenkuin jatkamme.
Voiko teidän ystäväänne luottaa?
Rosenkrantz säpsähti hämmästyneenä. Hän oli melkein mainitsemaisillaan
Asbjörn Kragin nimen, mutta sai itsensä hillityksi.