— Täällä ei ole ketään, sanoi hän vihdoin. — Me olemme ainoat ihmiset tässä salissa, Hans Kristian. Mies, joka nauroi, on paennut.
Palvelija nauroi.
— Hän ei ole paennut sitä tietä, jota me tulimme, sanoi hän.
— Mutta onko sitten olemassa joku toinen tie, joka vie tästä salista?
— On, toisessa päässä on ovi. Se vie suoraan ulos.
— Silloin miehen on täytynyt paeta sitä tietä. Tule avaiminesi.
— Silmänräpäys, vastasi Hans Kristian, niin olen heti valmis.
Hän tahtoi ensiksi sulkea sen oven, josta he juuri olivat tulleet.
— Kun minä nyt suljen tämän oven, sanoi hän, niin ei hän ainakaan voi päästä ulos tästä ovesta, jos hän kuitenkin olisi täällä.
Tultuaan avaimineen salin toisessa päässä olevalle ovelle pyysi hän pastoria katsomaan vähän lukkoa.